Blogin tarkoitus

Elvis Presley. Moniko loppujen lopuksi tietää mitä nimen ja etenkin sen ympärille muodostuneen myytin alle kätkeytyy? Oliko hän vain liian tiukkoihin, valkoisiin leveälahkeisiin esiintymishaalareihin pukeutunut, pillereitä popsiva laulava hampurilainen, jolla oli hormonipulisongit? Se valitettavasti useimmiten on ihmisten mieleen kiteytynyt klisee, johon törmään tuon tuostakin. Otan haasteen vastaan ja lähden blogissani purkamaan pala palalta kyseistä mielikuvaa, osoittaakseni, että Elvis oli paljon enemmän kuin hänen imagonsa antaa ymmärtää, ja että aina kannattaa sukeltaa pintaa syvemmälle – sieltä saattaa avautua maailmoja, joita ei ole tiennyt olevan olemassakaan.

Olen ollut fani jo vuodesta 1977 lähtien. Elvis kuoli samana vuonna. Olen siis päässyt aitiopaikalta seuraamaan artistin kuoleman jälkeisen julkisuuskuvan kehittymistä elämää suuremmaksi, ja kaikkea siihen liittyvien lieveilmiöiden paisumista mittoihin, joilla ei ole enää mitään tekemistä itse ihmisen ja muusikon kanssa. Nyt pääsemmekin itse asiaan, eli Elviksen musiikkiin. Se tästä miehestä loppujen lopuksi jää jäljelle, kun kuorii ympäriltä kaiken epäoleellisen.

Tarkoitukseni on esitellä Elviksen musiikillista tuotantoa, ei niinkään hittejä, vaan hänen monipuolista tarjontaa niiden ulkopuolelta. Kappaleita, joita ei radiosta kuule. Tarkastelen myös Elvistä ihmisenä, hänen uraansa, vaikutteitaan ja yksityiselämäänsä, mutta kuitenkin aina musiikki edellä.

Elviksen katalogista löytyy noin 1000 levytystä, jos mukaan lasketaan myös konserttiäänitteet ja kuoleman jälkeen julkaistut harvinaisuudet. Keskiverto musiikin kuuntelija tuntee tuosta määrästä ehkä noin 5-10 hittibiisiä. Paljon on siis metsää kaatamatta. Jos oletusarvoisesti lähtee siitä, että vain hitit edustavat Elviksen tuotannon parasta antia, on väärässä. Yleensä juurikin se mielenkiintoisin anti löytyy albumiraidoilta tai sinkkujen kääntöpuolilta, jotka eivät löydä tietään hittikokoelmille. Se on yleispätevä sääntö kenen tahansa musiikin tekijän tuotannossa. Niin myös Elviksen.

On sääli, jos Elviksen rikas musiikillinen perintö nojaa vain muutamaan hittiin, etenkin, koska minä ja muutama muu puuhasteleva harrastelija ovat tuskallisen tietoisia siitä, kuinka suuri määrä erinomaista musiikkia jää monilta kuulematta. Yritän toteuttaa pikkuriikkisen osani tässä mahdottomassa missiossa ja toimia avaimena Elvis Presleyn ”kätkettyihin” sävelkansioihin.

Pasi Välimäki