• Jailhouse Rock +

    Jailhouse Rock

    Jailhouse Rock (Rock'n'Roll suosikki)
    MGM, 1957
    kesto 96 minuuttia

    Ohjaus: Richard Thorpe
    Tuottaja: Pandro S. Berman
    Käsikirjoitus: Guy Trosper ja Ned Young
    Musiikki: Jeff Alexander
    Kuvaus: Robert J. Bronner
    Leikkaus: Ralph E. Winters

    Katso traileri

    Roolijako:

    • Elvis Presley – Vince Everett
    • Judy Tyler – Peggy Van Alden
    • Mickey Shaughnessy – Hunk Houghton
    • Vaughn Taylor – Mr. Shores
    • Jennifer Holden – Sherry Wilson
    • Dean Jones – Teddy Talbot
    • Anne Neyland – Laury Jackson

    Kappaleet:

    Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 17.10.1957 Memphis, Tennessee
    Ensi-ilta Suomessa: 23.5.1958, Aloha (Helsinki)

  • Ylläpidon arvio +

    Elviksen kolmannessa elokuvassa Jailhouse Rock (Rock'n'Roll suosikki) päästään vihdoin asian ytimeen. Ensimmäisen leffan sivurooli ja humppabiisit sekä toisen rainan kiltteys ja kiiltokuvamaisuus ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Jailhouse Rockin kohdalla voidaan jo oikeasti puhua rock-elokuvasta.

    Elvis näkyy nyt lähes joka kuvassa, eikä sivujuonille ole turhaan uhrattu aikaa. Vince Everettin roolissa Elvikselle annetaan paljon vapauksia, itse asiassa eniten hänen 1950-luvun elokuvistaan. Vaikka King Creole onkin niistä arvostetuin, on Elvis siinä enemmän ohjaajan suitsissa, mikä osaltaan himmentää Elviksen luontaista viehätysvoimaa.

    Asiat lähtevät etenemään vauhdilla. Tuskin ehditään kissaa sanoa, kun Vince on jo naista puolustaessaan hakannut miehen kuoliaaksi paljain nyrkein. Ja lähes välittömästi sen jälkeen häkki jo heilahtaa selän takana.

    61-vuotias ohjaaja Richard Thorpe oli tunnettu siitä, että hän pysyi aikataulussa ja tiukassa budjetissa. Valitettavasti se myös näkyy. Leffaa vaivaa kulissimaisuus, jopa taulut seinillä näyttävät lavastamosta suoraan noukituilta. Myös kohtausten asetelmallisuus luo pysähtynyttä tunnelmaa.

    Ulkokohtauksia nähdään tuskin nimeksikään. Niistä pisin on elokuvayhtiö MGM:n studion pihalla sijaitsevan uima-altaan äärellä kuvattu musiikkesitys ja sen jälkeinen rupattelu. Kyseessä ei edelleenkään ollut enempää eikä vähempää kuin Hollywood-koneiston luoma B-filmi.

    Tylsyys voitetaan kuitenkin hyvillä kohtauksilla, joiden varaan elokuva vahvasti rakentuukin, ja joista on paljolti kiittäminen erinomaista käsikirjoitusta, jonka oli kynäillyt alalla arvostettu Guy Trosper.

    Esimerkiksi Elviksen riehuminen kitaran kanssa baarissa, hänen Geneva-levy-yhtiön tuottajalle antama avokätinen palaute, jazz-musiikkia soittavan Peggyn (Judy Tyler) älykköperheen dissaus ja heti sen jälkeiset suutelot: ”That ain’t tactics, honey. That’s just the beast in me...” ovat leffan herkkupaloja. Ja tietenkin elokuvan ikoninen huippuhetki: Jailhouse Rock -biisin tyylikkäästi lavastettu ja koreografioitu musiikkiesitys.

    Myös mainio kolmikko Mickey Shaughnessy (Hunk Houghton), Judy Tyler (Peggy Van Alden) ja etenkin Elvis, joka tekee yhden parhaista roolisuorituksistaan, saa leffan hengittämään. Elvis on roolissaan niin röyhkeä ja etenkin rento, että välillä ihan pelkää, että hän valahtaa puvustaan ulos. Myös hänen tapansa mittailla naisia, raskaiden silmäluomiensa alta, saattaisi nykyään aiheuttaa merkinnän Me Too -liikkeen mustalle listalle.

    Elvis esittää kusipäätä niin vakuuttavasti, että jopa vanha vihtahousu Albert Goldman meni aikoinaan vipuun. Näin hän kirjoittaa rienausteoksessaan, Elvis (1981): ”Se [elokuva] rohkenee myös esittää Elvis Presleyn sietämättömänä nuorena pummina ja tyhjänpäiväisenä, itsekkäänä Hollywoodin koristepoikana. Elvis inhosi tätä elokuvaa eikä koskaan sanonut siitä hyvää sanaa. Se oli liian lähellä totuutta.”

    Goldman tekee tapansa mukaan hyviäkin huomioita: ”Sankaria ei suinkaan näytetä innostuksesta hullaantuneen yleisön edessä huitovana karismaattisena hahmona, vaan koko filmi tapahtuu kulissien takana levytysstudiossa, tv-studioissa, liimanäppisten levytuottajien ja hämäräperäisten lakimiesten toimistoissa, jotka siihen aikaan olivat yleisölle vierasta maailmaa.”

    Rokkityöläisen keikka-arki on leffassa siis kokonaan pimitetty.

    Juoni on absurdi. Ei ole kovinkaan uskottavaa, että miestaposta vankilaan tuomittu olisi etenkään 1950-luvun Eisenhowerin konservatiivisia arvoja kannattavassa Amerikassa, noussut rock-tähdeksi. Mutta toisaalta, ovatko Tarzan-elokuvat uskottavia, joita Richard Thorpe oli ohjannut aikaisemmin? Pääasia kaiketi kuitenkin, että Thorpe saa katsojan uppoutumaan tarinaan, olipa pääroolissa sitten apinoiden tai rokin kuningas.

    Tosielämää sivuttiin, kun Elvis nielaisi kuvauksissa hampaastaan irronneen kuoren, joka jumittui vahingollisesti hänen keuhkoihinsa. Elvis toimitettiin sairaalaan, samalla peläten, että operointi vaikuttaisi hänen ääneensä. Elokuvassa Mickey Shaughnessyn esittämä Hunk Houghton lyö Vinceä kurkkuun, niin että hän joutuu sairaalahoitoon. Lauluäänen palautumista jännitetään loppukohtauksessa.

    Suurin tragedia kuitenkin koettiin, kun Peggyä näytellyt 24-vuotias Judy Tyler ja hänen aviomiehensä Gregory Lafayette menehtyivät auto-onnettomuudessa pian elokuvan kuvausten jälkeen 3. heinäkuuta 1957. Elvis oli todella kiintynyt nuoreen näyttelijättäreen, ja joutui shokkiin kuullessaan uutisen.

    Elvis tilitti toimittajalle murtuneena: ”Mikään ei ole satuttanut minua niin paljon elämässäni. Muistan eilisillan, jolloin näin heidät. He olivat lähdössä matkalle. Muistan jopa, mitä hänellä oli yllään. Me kaikki pojat todella rakastimme sitä tyttöä. Hän merkitsi paljon meille kaikille. En usko, että voin katsoa elokuvaa, jonka teimme yhdessä, en usko, että pystyn siihen."

    Niinhän legenda tosiaan väittää, että Elvis ei koskaan katsonut elokuvaa, mutta todennäköisempää kuitenkin on, että hän näki sen. Elviksen ystävä Lamar Fike: ”Se todella vaivasi häntä. Hän murtui ja itki... Hän ei meinannut päästä sen yli. Elvis antoi haastattelun Commercial Appealille sanoen, että hän ei uskonut voivansa koskaan katsoa elokuvaa. Ja hän tarkoitti sitä tuolloin. Mutta 36 tunnin kuluttua hän jo oli päässyt sen yli."

    Jailhouse Rock on viehättävän Judy Tylerin testamentti. Siinä hän elää ikuisesti nuorena ja kauniina, kuten laulun sanat elokuvan lopussa sen tietävät kertoa:

    You're so young and beautiful, you're everything I love
    Your angel smile, your gentle touch
    Are all I'm dreaming of
    Oh take this heart I offer you
    And never set me free
    Then you'll be forever young
    And beautiful to me

    Elokuvan blu-ray-versio sisältää 15 minuuttia kestävän minidokumentin, joka löytyy myös YouTubesta. Dokkari käsittelee elokuvan lisäksi sen kuuluisinta kohtausta: Jailhouse Rock -esitystä. Tälle musiikkivideoiden isäksikin kutsutulle kolmiminuuttiselle löydetään dokumentissa monenlaisia merkityksiä. Ohessa otteita haastateltavien kommenteista:

    "Muistakaa, että oli 1950-luku. Nyt se näyttää aika kesyltä MTV:n (Music Television) tarjontaan verrattuna. Mutta jos ajattelee, että tuolloin Eisenhower oli presidentti ja kouluissa tanssittiin piirileikkejä ja hitaita poski poskea vasten. Se maailma oli räjähtämässä liitoksistaan."

    "Se oli äärimmäisen uhmaava ele. Tanssikohtaus vankilassa. Vankilassa ollaan vankeina. Mutta kappale, koreografia... Elvis teki siitä juhlaa. Se ei ole kovin realistinen. Se vaikuttaa vankilalta, mutta muuten se näyttää bilepaikalta. Kuin Busby Berkeley ja tanssitytöt vankilassa. Mutta sen sijaan siinä nähdään tanssivia roistoja."

    "Rokki sai alkunsa ilon ilmentymänä. Se kuvastaa vapautumista, ja sitä myös Jailhouse Rockin tanssikohtaus symboloi."

    "Jailhouse Rock -kohtaus järisytti Hollywoodia. Noina historiallisina hetkinä Elvis sai meidät uskomaan, että rokki on varteenotettavaa, ja hän vapautti meidät."

    Myös kommenttiraita löytyy. Äänessä on Steve Pond, joka on Elvis In Hollywood -kirjan kirjoittaja. Sen mitä jaksoin raitaa kuunnella, vaikutti se pätevältä. Ja mitä tulee kuvanlaatuun, bd:n terävyys on sitä luokkaa, että Elviksen vankilakohtauksissa käyttämän peruukin rajat näkyvät kiusallisen hyvin sekä myös meikeillä peitetyt pulisongit.

  • Trivia +

    Jailhouse Rockin filmaukset alkoivat 13. toukokuuta ja päättyivät 14. kesäkuuta 1957. Levytysstudioon sijoittuvia kohtauksia lukuun ottamatta elokuva kuvattiin kokonaisuudessaan MGM:n studioilla.

    Jailhouse Rock sai ensi-iltansa Memphisissä 17. lokakuuta 1957. Elvistä ei näkynyt paikalla. Suomen ensi-ilta pidettiin 23. toukokuuta 1958, Helsingin Aloha-teatterissa. 

    Suomen tv:ssä elokuva nähtiin ensimmäisen kerran 17.8.1984 (MTV2).

    Tekninen neuvonantaja elokuvan tappelukohtauksissa oli entinen välisarjan nyrkkeilijä Johnny Indrisano.

    Musikaalilegenda Gene Kelly oli katsomassa kun Jailhouse Rock -kohtausta kuvattiin. Kelly oli niin vaikuttunut esityksestä, että antoi sille aplodit.

    Elokuvan lauluntekijätiimi Jerry Leiber ja Mike Stoller lukittiin hotellihuoneeseen ja he kirjoittivat deadline niskassaan kappaleet Jailhouse Rock, I Want to Be Free, Treat Me Nice ja (You're So Square) Baby I Don't Care vain viidessä tunnissa.

    Vincen bändin pianon soittajana nähdään Mike Stoller.

    Vincen leffastudioilla sijaitsevaa asuntoa oli käytetty vain hieman aikaisemmin Lauren Bacallin ja Gregory Peckin tähdittämässä elokuvassa Designing Woman (Mieheni entinen, 1957).

    Peggyn vanhemmat soittavat asunnossaan kuvitteellisen jazz-muusikon Stubby Wrightmeyerin levyä. Todennäköisesti levyllä oikeasti soi yhdysvaltalainen jazztrumpetisti ja -flyygelitorvensoittaja Shorty Rogers, joka toimi myös sovittajana jazzissa ja elokuvissa.

    Kun kappaletta Don't Leave Me Now levytetään näkyy studion seinällä RCA:n artisteja, kuten The Ames Brothers, Jaye P. Morgan, Eddie Fisher, Dinah Sore, Tony Martin, Lena Horne, Harry Belafonte ja Hugo Winterhalter.

    Elviksen elokuvassa Spinout (Loma Kaliforniassa, 1966) käytettiin samaa MGM-elokuvayhtiön uima-allasta lavasteena (laulussa Beach Shack) kuin (You're So Square) Baby I Don't Care -musiikkiesityksen kohtauksessa.

    Jailhouse Rock'issa nähdään ensimmäisen kerran nk. Memphsin Mafiaa, eli Elviksen kaveriporukkaa avustajina. Vincen lähipiiristä ovat löydettävissä ainakin Lamar Fike, George Klein ja Elviksen serkut Junior ja Gene Smith. Jatkossa näitä "mafiosoja" voi bongata lähes jokaisesta Elvis-leffasta.

  • Blooperit +

    (You're So Square) Baby I Don't Care -kohtauksessa on nähtävissä kuinka kitaristi Scotty Moorelle ilmestyy kauempaa kuvatussa otossa aurinkolasit ja lähikuvaan siirryttäessä ne taas katoavat.

    Yökerhokohtauksessa Peggylla ei ensin ole juomalasia. Seuraavassa kuvassa kun hän istuu Vince vierellään, on hänen eteensä ilmestynyt lasi.

    Tiskijukka Teddy Talbotin paita vaihtuu kohtausten välissä.

    Kun Peggy ja Vince poistuvat levykaupan kuuntelukopista, Peggy laittaa singlen suoraan levysoittimesta levypakan päällimmäiseksi. Seuraavassa kuvassa levyä ei enää näy pinkan päällä.

    Kun Vince ja Peggy saapuvat Peggyn vanhempien taloon, näkyy matolla musta T:n muotoinen teippi, joka osoittaa paikan, jossa Elviksen täytyy kohtauksessa seistä.

  • Lehtiarvostelut +

    Katso-lehden Jailhouse Rock -arvostelu

    Arvosteluja Suomen tv-ensi-illan ajoilta 17.4.1984. Katso-lehti julkaisi aiheesta videokannen (Love Me Tender -kuvalla!).

    Apu-lehden Jailhouse Rock -arvostelu

    Antti Lindqvist ruoti elokuvaa (todennäköisesti) Apu-lehdessä.

    OK-lehden Jailhouse Rock -arvostelu

    Nuorisolehti OK:n arvio elokuvasta.

  • 1
JSN Boot template designed by JoomlaShine.com

The site is not commercial and makes no advertisement for any good nor service.