Change of Habit

Change of Habit -leffan kaappikuvassa Mary Tyler Moore ja Elvis.
Change of Habit -leffan kaappikuvassa Mary Tyler Moore ja Elvis.

Joulukuun 3. päivänä vuonna 1968 yhdysvaltalainen tv-yleisö näki pitkästä aikaa Elvis Presleyn omana itsenään: poikkeuksellisen karismaattisena, rajat ylittävänä ja elinvoimaisena laulajana. Yksinkertaisesti Elvikseksi nimetyn televisiokonsertin vaikutus oli suuri ja välitön: se näytti käynnistävän ketjureaktion, joka johti Elviksen elokuvauran loppumiseen ja musiikkuran uudelleenkäynnistymiseen. Artisti sai jälleen keskittyä siihen, minkä parhaiten osasi.

Televisiokonserttia koskeva sopimus oli solmittu NBC-televisiokanavan ja Elviksen edustajien välillä jo alkuvuodesta 1968. Samassa yhteydessä sovittiin myös valkokangaselokuvasta, jonka NBC:n kanssa samaan konserniin kuuluva Universal Pictures tuottaisi. Siinä vaiheessa kukaan tuskin vielä uskoi, että näytelmäelokuva jäisi Elviksen viimeiseksi. Tähdellä oli ikää vasta 33 vuotta.

Tv-konsertin esityksien jälkeen, tammi–helmikuussa 1969, Elviksen oli aika palata levytysstudioon. Nyt materiaali oli aivan toista kuin viimeisten vuosien elokuvarallit: nauhoitettavien laulujen joukossa oli Suspicious Mindsin ja In the Ghetton kaltaisia merkkiteoksia.

Artistin kotikaupungissa Memphisissä nauhoitettu From Elvis in Memphis -pitkäsoitto ilmestyi kauppoihin kesäkuussa 1969 ja osoittautui menestykseksi monellakin eri tavalla. Ennen kaikkea se oli Elvikselle taiteellinen voitto, ja se sama voittokulkue jatkui heinäkuun viimeisenä päivänä Las Vegasissa. Elvis oli kiinnitetty neljäksi viikoksi International-hotellin vetonaulaksi, ja elämänsä kunnossa olleen laulajan paluu konserttilavalle oli juuri sitä.

Näiden kahden tapahtuman välissä Elvis suuntasi Los Angelesiin Universalin studioille kuvaamaan Change of Habitin, kolmannenkymmenenensimmäisen elokuvansa. Jo vuosia suunnitelmissa ollut tuotanto koki matkalla monia muutoksia, ja lopulta käsikirjoituksesta kreditoitiin viisi eri henkilöä. Tämä oli yleistä etenkin niissä tuotannoissa, jossa studio, tuottajat tai tähdet vaativat jatkuvia muutoksia käsikirjoitukseen.

Jane Elliot ja Elvis, elokuvan kuvauksissa Los Angelesissa.
Jane Elliot ja Elvis, elokuvan kuvauksissa Los Angelesissa. Äärimmäisenä vasemmalla, ohjaaja William A. Graham.

Change of Habitin juoneen viitattiin jo sen nimessä, jonka voi käsittää kahdellakin eri tavalla: tapojen muutoksena tai nunnakaavun vaihtamisena. Nyt se tarkoitti molempia, sillä suurkaupungin ghettoon sijoittuvassa filmissä kolme nuorta nunnaa vaihtaa kaapunsa siviilivaatteisiin ja ilmoittautuu vapaaehtoisiksi pienelle klinikalle. Siellä nuori ja komea tohtori John Carpenter hoitaa heikompiosaisiaan. Nunnakolmikon johtaja, sisar Michelle, rakastuu tohtoriin ja joutuu elämänsä suurimman valinnan eteen.

Michellen roolissa nähty Mary Tyler Moore oli kiinnitetty projektiin jo ennen Elvistä. Huippuluokan palkkion kuitanneen Elviksen mukaantulo taisi johtaa jälleen huomattaviin muutoksiin käsikirjoituksessa, vaikkakin Elviksen hahmo ei lopullisessa elokuvassa olekaan päähenkilö – sisar Michelle on sitä yhä. Moore oli jo tuolloin yhdysvaltalaisten hyvin tuntema tv-tähti, ja nyt hän yritti siirtää suosionsa valkokangaselokuvien puolelle. Sivuosa George Roy Hillin menestysmusikaalissa Moderni Millie (1967) jo ounasteli onnistumista, mutta pian Moore palasi jo television pariin.

Kahden muun nunnan rooleissa nähtiin käytännössä tuntemattomat Barbara McNair ja Jane Elliot, joiden urat eivät koskaan lähteneet lentoon. McNair teki eräänlaista historiaa: hän oli ainoa mustaihoinen näyttelijä, joka nähtiin vähänkään suuremmassa roolissa Elviksen elokuvissa. Aika oli kuitenkin muuttumassa. Erityisen värisokealta vaikutti Change of Habitin ohjaajaksi värvätty William A. Graham, joka ohjasi pari vuotta myöhemmin kaksi valkokangaselokuvaa, joissa erirotuiset nuoret rakastavaiset löytävät toisensa. Change of Habitissa tällaista ei nähdä.

Mahalia Jackson, Elvis ja Barbara McNair.
Filmausten aikana kävi vierailulla gospel-laulajalegenda Mahalia Jackson (vasemmalla). Elviksen kainalossa, yksi elokuvan nunnista, Barbara McNair.

Change of Habitin naisnäyttelijöiden tapaan myös ohjaajalla oli vahva tv-tausta. Nelikymppinen Graham oli jo siihen mennessä ohjannut lukuisia eri tv-tuotantoja, mutta myöskin kokeillut siipiään valkokangaselokuvan ohjaajana. Grahamin ensimmäinen elokuvaohjaustyö oli Villi, villi, villi länsi -komedia (1967), joka myös jäi ohjaajansa elokuvauran arvostetuimmaksi teokseksi. Erityisen tunnettu, suosittu tai arvostettu sekään ei ollut.

Graham toi Change of Habitiin mukanaan ikävän televisiotuotannon stigman, josta ei päästy eroon tinkimällä kaikissa kustannuksissa. 1960-luvun lopulla valtaosa elokuvista kuvattiin jo lokaatioissa, eritoten tietysti ulkokuvien osalta, mutta usein myös isommat sisätilat kuvattiin aidoissa paikoissa. Change of Habit sen sijaan kuvattiin liki kaikkien ulkokuvienkin osalta Universalin studioalueella.

Mary Tyler Moore ja Elvis, kuuntelemassa ohjaaja William A. Grahamin neuvoja.
Mary Tyler Moore ja Elvis, kuuntelemassa ohjaaja William A. Grahamin neuvoja.

Studiossa kuvaaminen oli varmempaa, nopeampaa, helpompaa ja halvempaa, mutta kun elokuvassa muuten pyrittiin nykyaikaisuuteen, oli sen toteutustapa auttamattoman vanhanaikainen. Muodoltaan ja tematiikaltaanhan Change of Habit on erikoinen yhdistelmä kantaaottavaa yhteiskunnallista elokuvaa, romanttista draamakomediaa, uskonnollista paatosta ja ”swinging sixties”-tyyppistä nuorison musiikki-iloittelua.

Change of Habitilla on omat ansionsa, mutta jos teosta katsoo muusta kuin armottoman Elvis-diggarin näkökulmasta, huomaa kyllä, että ne ansiot ovat vähäisiä. Itse filmin sisältöä kiinnostavampi on sen päähenkilön nimi, John Carpenter. Elvis piti yksinkertaisesta puusepän nimestä sen verran, että käytti sitä myöhemmin salanimenään hotellivarauksia teettäessään.

Pian Elviksen kuoleman jälkeen Dick Clark tuotti Elviksen elämästä kertovan tv-elokuvan, jonka ohjaajaksi palkattiin John Carpenter. Elvis-nimen saaneen filmin kuvaukset alkoivat ennen kuin Carpenterin läpimurtoelokuva Halloween naamioiden yö (1978) oli saanut ensi-iltansa. Elokuvansa Elvikseksi Carpenter valitsi Kurt Russellin, joka oli päässyt näyttelemään oikean Elviksen kanssa Sydän tarjolla -elokuvassa (1963). Ympyrä sulkeutui.

Change of Habit sai maailmanensi-iltansa New Yorkissa marraskuun 10. päivänä 1969. Mikään menestys se ei ollut, eikä Universalilla näytä olleen uskoa elokuvan mahdollisuuksiin muuallakaan: Change of Habit ei käytännössä saanut teatterilevitystä missään Euroopan maassa. Suomessakin oli nähty kaikki Elviksen siihenastiset elokuvat, ja Universalin täkäläinen edustaja ehti jo mainostaa Change of Habitiakin tulevana ohjelmistonaan, ennen kuin suunnitelmat muuttuivat.

Elvistä hänen viimeiseksi jääneen elokuvansa vähäinen menestys tuskin haittasi. Hän oli kuitannut työstään korkean palkkionsa ja eli nyt uutta aikaa urallaan.

Change of Habit -elokuvan traileri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *