Gentle On My Mind

Ei aavistanut laulaja-lauluntekijä John Hartford poistuessaan elokuvateatterin näytöksestä Doctor Zhivago (1965), että elokuvan inspiroimasta kappaleesta tulisi yksi suurimmista ja tunnetuimmista populaarimusiikin klassikoista. Kotiin saavuttuaan Hartford kirjoitti puolessa tunnissa sanat kappaleeseen Gentle On My Mind.

”Kävin katsomassa Doctor Zhivagon sinä iltana jolloin kirjoitin kappaleen. Siitä on tehty liian iso numero. Elokuva kyllä innoitti minua, mutta enpä nyt tiedä tuliko se varsinaisesti siitä. Se tuli vain kokemuksesta. Kirjoittaessani kappaletta, jos minulla olisi ollut mitään havaintoa, että siitä tulisi hitti, olisin varmasti tehnyt sen eri tavalla, ja silloin siitä ei olisi tullut hittiä. Kaikki vain tapahtui todella nopeasti, räjähdysmäisesti, sumussa.”, kertoo Hartford.

Dorothy Horstmanin kirjassa Sing Your Heart Out Country Boy, Hartford on sanonut kappaleesta seuraavaa: ”En ole oikein ikinä ymmärtänyt kaupallista musiikkia, niin kuin olisin halunnut. Minulla ei mitään ideaa, paitsi laulun sanoma, miksi siitä tuli hitti.”

John Hartford syntyi New Yorkissa, mutta varttui St. Louisissa, jossa hänen elinikäinen rakkautensa jokilaivoihin syttyi, jopa siinä määrin, että hänen saavuttaessaan suosiota muusikkona, hän ryhtyi osatoimiseksi jokilaivan kapteeniksi.

John Hartfordin kotisivut

Hartford on voittanut Grammy-palkintoja kolmella eri vuosikymmenellä ja on levyttänyt yli 30 albumia. Hän oli moniosaaja ja lahjakas multi-instrumentalisti, joka saavutti mainetta yhden miehen orkesterillaan. Hartford oli bluegrass-musiikin uranuurtaja ja kehitti myös oman steppitanssityylin. Mainitsemisen arvoista on myös, että John Hartford soitti (banjo, viulu, akustinen kitara) Byrds-yhtyeen klassikkoalbumilla Sweethearts of the Rodeo.

John Hartfordin originaali kappaleesta Gentle On My Mind, albumilta Earthwords & Music (1967).

Vuonna 1965 Hartford muutti Nashvilleen ja seuraavana vuonna julkaisi esikoisalbuminsa John Hartford Looks at Life. Vuonna 1967 ilmestyi toinen albumi, Earthwords & Music, joka sisälsi kappaleen Gentle On My Mind. Se julkaistiin samana vuonna singlenä, mutta mikään välitön klassikko eikä sen suurempi hittikään siitä tullut: sinkku nousi korkeimmillaan Billboardin kantrilistalla sijalle 60. Poppilistoilla sitä ei huomioitu lainkaan.

Tuolloin vielä melko tuntematon muusikko Glen Campbell oli kuullut John Hartfordin Gentle On My Mindin radiosta ja päätti levyttää sen heti tuoreeltaan. Hänen singlejulkaisunsa samannimiseltä albumilta pärjäsi alkuperäistä hieman paremmin, nousten kantrilistalla sijalle 30 ja myös Billboardin poplistalla se noteerattiin sijalla 62.

Glen Campbellin Gentle On My Mind platinaa myyneeltä albumilta Gentle On My Mind (1967).

Vaisuhkosta listamenestyksestään huolimatta Gentle On My Mind voitti vuonna 1968 kaikkiaan neljä Grammy-palkintoa. Kaksi niistä meni tekijälle itselleen (Best Folk Performance ja Best Country & Western Song) ja kaksi Glen Campbellille (Best Country & Western Solo Vocal Performance, Male ja Best Country & Western Recording).

Glen Campbell julkaisi kappaleen uudelleen singlenä (kääntöpuolellaan toinen klassikko, Wichita Lineman) vuonna 1968, Grammy-voittojen siivellä, mutta se ei edelleenkään saavuttanut sen suurempaa menestystä. Vuosien varrella Gentle On My Mind kuitenkin ikonisoitui Glen Campbellin bravuuriksi, pääsääntöisesti siksi, että hän käytti sitä televisioshownsa, The Glen Campbell Goodtime Hour, avausnumerona vuosina 1969–1972.

Kaverukset Glen Campbell ja John Hartford, The Glen Campbell Goodtime Hour -tv-showssa.

Kaikkein suurimman listamenestyksen kappaleesta nappasi kuitenkin Dean Martin (1968). Dinon versio nousi Briteissä aina kakkossijalle asti, ja pärjäsi Yhdysvalloissakin mukavasti.

Yksi erikoisemmista on varmastikin 1960-luvun Star Trek -tv-sarjasta tutun Leonard Nimoyn (Mr. Spock) tulkinta aiheesta.

Tunnetut versiot kappaleesta ovat tehneet myös amerikkalainen kantrilaulaja Patti Page (1968) ja soulin kuningatar Aretha Franklin (1969).

Suomeksi kappale löytyy myös useammalta artistilta, joista tunnetuimpiin kuuluu Jussi & The Boysin Takaa ajatusten virran (san. Jussi Raittinen/K.W. Blomqvist), vuodelta 1976. Myös Kai Lind (1969), Tapio Heinonen (1976) ja Jorma Kääriäinen (2004) ovat sen levyttäneet. Kai Lindin ja Tapio Heinosen versioon sanat on kirjoittanut Sauvo Puhtila.

Jonkinlainen ympyrä sulkeutui, kun The Band Perry -niminen kantriryhmä levytti kappaleen Glen Campbellista kertovan dokumenttielokuvan Glen Campbell: I’ll Be Me (2014) -soundtrackille, ja pokkasi siitä Grammyn (Best Country Duo/Group Performance) vuonna 2015.

The Band Perryn, Grammyn voittanut versio on raikas ja pirteä, ja tarjoaa taas yhdenlaisen näkemyksen tähän yhteen maailman levytetyimpään kappaleeseen.

Elviksen astuessa tammikuussa 1969 American Sound Studiolle levytyksiin, joista olisi tuleva yksi hänen tärkeimmistä, oli Gentle On My Mindista jo hyvää vauhtia tulossa kantristandardi, vaikka kyseessä oli vielä varsin uusi kappale. Elviksen ottaessa sen levytettäväkseen, hän jatkoi jo alkanutta perinnettä, joka elää vielä nykyäänkin: ei ole liioiteltua sanoa, että jokaisen oman arvonsa tuntevan kantrimuusikon on täydennettävä katalogiaan kyseisellä laulululla. Gentle On My Mind on levytetty noin 400–600 kertaa. Yksistään Glen Campbellin versiota on arvioitu soitettavan radiossa yli viisi miljoonaa kertaa. Sitä voi hyvällä syyllä pitää yhtenä länsimaisen populaarimusiikin tunnetuimmista iskusävelmistä.

Jostakin syystä Elviksen tulkinta kappaleesta on historian kirjoituksissa jätetty lapsipuolen asemaan. Sitä harvoin mainitaan tekijöiden joukossa. Yksi syy voi olla se, että Gentle On My Mindia ei Elviksen kohdalla julkaistu singlenä, joten siitä ei voinut tulla hittiä. Se jäi albumiraidaksi. Mutta sekään ei täysin oikeuta Elviksen version dissaamista. Gentle On My Mind on kuitenkin Elviksen uran tärkeimpiin ja parhaimpiin kokonaisuuksiin kuuluvan albumin From Elvis In Memphis ehdottomia huippuhetkiä.

Gentle On My Mind julkaistiin albumilla From Elvis In Memphis (1969) ja edustaa sen ehdottomia huippuhetkiä. Levy kuuluu Elviksen uran merkittävimpiin ja sitä pidetäänkin yhtenä hänen parhaimpina kokonaisuuksina.

Elvis antaa kappaleelle saman käsittelyn, jonka hän antoi aiemmin levytyssessioiden alkaessa Long Black Limousinelle. Myös nyt on kyseessä enemmän kantriperinteisiin kallistuva sävelmä. Siinä missä Hartfordin ja Campbellin tulkinnat nojautuivat enemmän herkkyyteen ja haavoittuvuuteen, Elvis astuu laulun päälle paljon raskaammalla poljennolla. Eikä nyt liikuta minkään genren sisällä. Päinvastoin: Elvis sekoitti kantrikeitokseen annoksen rokkia ja gospelia, tehden kappaleesta täysin uniikin. Se ei kuulosta miltään aikaisemmalta tai edes tulevalta versiolta.

Heti ensimmäisestä säkeestä lähtien, kun Elvis lausuu sanat: ”It’s knowin’ that your door is always open and your path is free to walk…”, tehdään selväksi, että laulu on nyt hänen ja vain hänen omaisuuttaan. Mestari on saapunut omalle maaperälleen, eikä siellä kukaan kykene häntä horjuttamaan.

Lue myös blogi: Long Black Limousine

Bändin, tuottajan ja studion ilmapiirin vaikutusta ei voida myöskään aliarvioida. Elviksellä oli takanaan American Soundin oma rytmiryhmä, legendaarinen The Memphis Boys. Ja yksi alan tinkimättömimmistä tuottajista Chips Moman. Tämä paketti oli tahkonut hittejä huimalla tahdilla koko studion lyhyen olemassaolon (perustettu 1964) ajan. Eikä se suinkaan ollut sattumaa, vaan silkkaa ammattitaitoa.

Elviksen ympärillä The Memphis Boys, American Sound Studiolla, tammikuussa 1969. Vasemmalta oikealle: Bobby Wood (koskettimet), Mike Leech (basso), Tommy Cogbill (basso), Gene Chrisman (rummut), Elvis, Bobby Emmons (urut), Reggie Young (kitara), Ed Kollis (ääniteknikko/huuliharppu), Dan Penn (lauluntekijä).

Tuottaja Chips Momanin kiireellisestä aikataulusta ja paneutumisesta työhönsä kertoo sekin, että hän lyyhistyi uupumuksesta miksatessaan Elvis-sessioiden materiaalia.

American Sound Studiota voitiin hyvällä syyllä kutsua hittitehtaaksi, jonka tuotteet jalostuivat ajan myötä klassikoiksi, kuten esimerkiksi Dusty Springfieldin Son of a Preacher Man, Neil Diamondin Sweet Caroline, B.J. Thomasin Raindrops Keep Fallin’ on My Head, Aretha Franklinin Do Right Woman, Do Right Man ja tietenkin Elviksen omat Suspicious Minds ja In The Ghetto. Jos Gentle On My Mind olisi julkaistu singlenä, olisi se saattanut tuottaa Elvikselle yhden hitin ja klassikon lisää näistä innostusta, luovuutta, tunteen paloa ja kiihkoa kuplivista kekkereistä.

Kappaleen sanoitus on pitkälti kulkuriromantiikkaa höystettyna metaforilla ja merkityksillä. Se on kuitenkin rakkauslaulu, jossa kertoja ei kykene sitoutumaan suhteeseen, vaan vapauden tunteensa riivaamana ajautuu aina liikekannallepanolle. Siitä huolimatta, missä ikinä liikkuukin, on matkaajan mielessä aina hellästi hän. Laulu on myös tajunnanvirtaa. Tekstistä suorastaan huokuu, että se on kirjoitettu luovan olotilan vallassa, nopeasti ja kiihkeästi.

Memphisin American Sound Studiolla, 15. tammikuuta 1969, levytetty Gentle On My Mind, albumilta From Elvis In Memphis (1969).

Elviksen kohdalla kappaleesta tekee poikkeuksellisen se, että siinä on paljon sanoja. Varmasti yksi syy, miksi artisti ei enää siihen kajonnut esimerkiksi konserteissaan. Elvis selvästi heittäytyy voimakkaan tunnetilan vietäväksi, kuitenkin hyvin keskittyneesti, koska käytännössä kappale levytettiin yhdellä otolla. Vain joitakin pieniä paikkauksia tehtiin myöhemmin.

Kappaleessa soittaa dobroa American Sound Studion kitaristi Reggie Young, joka menehtyi 82-vuoden iässä, 17. tammikuuta 2019. Tapaus huomioitiin myös Suomen medioissa: Soundi-lehti.

Mark Duffett kiteyttää hienosti kirjassaan Counting Down Elvis: His 100 Finest Songs, ehkä koko Elviksen musiikin ytimen: ”Elviksen nerokkuus ei välttämättä nojautunut siihen, että hän valikoisi täysin tuntemattomia lauluja tai muokkaisi tutuista lauluista tunnistamattomia. Usein riitti vain, että hän tiedosti jonkun suositun sävelmän vetoavuuden, ja teki siitä omansa.”

Kappaleen raakaversio, joka vastikään saatiin kuultavaksemme keräilijöille suunnatulla Elvis: American Sound 1969 -FTD-julkaisulla.

Gentle On My Mind (säv./san. John Hartford)

It’s knowin’ that your door is always open
And your path is free to walk
That makes me tend to keep my sleeping bag rolled up
And stashed behind your couch

It’s knowin’ I’m not shackled
By forgotten words and bonds
And the heat stains that have dried up on some lovin’
That keeps you in the back roads
By the rivers of my memory
It keeps you ever gentle on my mind

It’s not clinging to the rocks and ivy
Planted on their columns mellowed by me
Or something that somebody said
Because they thought we’d fit together walking
It’s just knowing that the world will not be cursin’
Or forgiving when I walk along some railroad track and find
That you’re moving on the back roads
By the rivers of my memory and for hours
You’re just gentle on my mind

Though the wheat fields and the clothes lines
And the junk yards and the highways come between us
And some other woman’s cryin’ to her mother
’Cause she turned and I was gone
I still might run in silence
Till’ the join might stain my face
And the summer sun might burn me ’till I’m blind
But not to where I cannot see you
Walking in the back roads
By the rivers flowing gently on my mind

I dip my cup of soup from a gurgling,
cracking cauldron in some train yard
I’m barely runnin’ cold how
Have a dirty hat pulled low across my face
Who cupped hands around the tin cans
I pretend to hold you to my breast and find
That you’re wavin’ from the back roads
By the rivers of my memory
Ever smiling never changes on my mind

Yksi ajatus artikkelista “Gentle On My Mind”

  1. Miellyttävää luettavaa ja paljon uuttakin informaatiota. Ja ulkomusiikillinen kirsikka kakun päälle: Glen C. ja Elvis P. olivat hyviä kamuja keskenään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *