Suppose

Kuolemankielekkeellä heiluva ura, vuonna 1967, tuotti epätoivoisenoloisia taiteellisia etsintöjä ja niihin tarttumisia. Elvis riutui leffauransa pohjamudissa, hänellä ei ollut käytettävissään liikaa hyvää tulkittavaa materiaalia, joten hän tarttui kuin hukkuva oljenkorteen, kun sellaista eteen sattui. Red West, Elviksen ystävä, lauluntekijä ja henkivartija oli juuri hankkinut modernin ja laadukkaan kannettavan äänityslaitteiston, josta Elvis teknologiafriikkinä innostui välittömästi. Hän alkoi kalustoa hyväksikäyttäen harjoitella heti seuraavaa levytyssessiotaan varten.

Tuleva sessio oli jälleen kerran leffaa silmällä pitäen varattu. Ei sen enempää eikä vähempää, kuin rallikuvaelma, nimeltään Speedway. Elvis kuunteli elokuvaa varten tarjottuja demolevyjä, ja heitteli niitä seinille aina sitä mukaa, mitä kehnompi laulu eteen sattui. Mutta yksi sävelmä pysäytti tuhoamisvimman hetkeksi. Etiketissä luki Suppose. Balladi, jossa oli keskimääräistä parempi sävel ja sanoitus. Siitä hän otti kopin.

Yleensä äänitykset hoidettiin vasta studiossa, mutta nyt, Elvis varta vasten halusi harjoitella kappaletta etukäteen kotonaan.

Jossakin vaiheessa Elvis-faniyhteisö huomasi, että Suppose liikkuu hyvin lähellä John Lennonin klassikkoa Imagine. Puolustuksen puheenvuoro kuului näin: 1) molemmat kappaleet on tehty samassa sävellajissa ja niissä on samankaltainen pianointro. 2) molemmissa lauluissa kerrotaan asioista, jotka mahdollisesti eivät ole olemassa. 3) molemmissa kappaleissa artisti laulaa pianon säestyksellä, toistaen fraasia (suppose on synonyymi imagine-sanalle). 4) kappaleesta Suppose, itse asiassa, löytyy säe: ”it’s impossible to imagine”.

Ajatusleikkinä jännittävä, mutta mitään faktapohjaa sille ei löydy. John Lennonin ystävä ja ryyppykaveri Harry Nilsson, tosin, diggasi Elviksen leffa-albumeja. Ja Nilssonin kertoman mukaan, hänellä ja Johnilla oli keskenään usein kiistoja siitä, että oliko Elvis vielä 1950-luvun jälkeen merkittävä artisti. Johnin mielestä ei. Lennon tunnetusti oli Elviksen musiikin suhteen vannoutunut 50’s-fani. Nilsson on myös kertonut, kuinka Elviksen Frankie and Johnny (1966) -soundtrack-albumi toimi inspiraationa hänen Harry-albumin (1969) tietyille teemoille. Ja yhtäkkiä koko skenaario Suppose/Imagine-yhteydestä ei tunnukaan enää niin kaukaa haetulta.

Elvis syttyi musiikista ja syntyi sävelistä, ne väreilivät odottavana hänen kehossaan ja tihkuivat viipyilevänä hänen sielussaan. Joku yksinkertainen, jopa banaali laulu, saattoi hänen kauttaan herättää vielä tuntemattomat olomuodot, saaden ne nousemaan tuhkasta, herkkänä, joka puolelta aistikkuutta ja merkityksiä sykkivänä. Kauniina.

Vuosien varrella Elviksen kunnianhimoisuus ohjastettiin erilaisille väylille, kuten keväinen puro, jolle lapsi kyntää saappaan reunalla uudet urat. Elviksen tavoitteena oli ennen kaikkea kehittyä hyväksi elokuvanäyttelijäksi, siinä kohtalo ja Hollywood päättivät toisin. Elvis leimattiin rock’n’rollin kuninkaaksi, vaikka hän vain halusi tulla hyväksi balladilaulajaksi. Se haave toteutui, kuin miljoona volttia. Ainakin meidän muutaman miljoonan kuuntelijan allekirjoittamana.

Jokainen, jonka epäonnistunut rakkaus on syössyt päin kallionseinämää, samaistuu kyseiseen tulkintaan. Ja ne jotka eivät sitä ole kokeneet, saavat kivusta hyvän aavistuksen.

Suppose (säv./san. Sylvia Dee ja George Goehring)

Suppose no rose should ever grow again
Suppose no brook should ever flow again
Suppose no star should ever glow again
Suppose you didn’t love me

Suppose there were no bees or butterflies
Suppose no bird should ever cross the skies
Suppose the sun should never never rise
Suppose you didn’t love me

It’s impossible to imagine a world without a star
But imagining no you is more impossible, by far
Suppose the Springtime never should arrive
Suppose the tall green trees should not survive
Suppose I had no wish to be alive 
Suppose you didn’t love me

Kotiäänitys, maaliskuu, 1967. Julkaistu ensimmäisen kerran A Golden Celebration (RCA ‎– CPM6-5172) -LP-boksilla, vuonna 1985.
Speedway-soundtrackilta löytyvä master-otto. Kyseinen albumi oli Elviksen surkeimmin myynyt soundtrack, joka sijoittui Billboardin listoilla korkeimmillaan sijalle 82. Joten albumin bonuskappaleeksi lisätty, yksi Elviksen kauneimmista balladeista, hukkui unohduksen suohon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *