Artikkelin sivut

Suomennos ja kuvatekstit: Kari Paju
Ingressi: Pasi Välimäki

Viisikymmentäluvulla Elvis antoi runsaasti haastatteluita, olihan hän silloin kuuminta hottia, josta kaikki halusivat oman palansa kakkua. Kommentit olivat rohkeita ja spontaaneja. Kaikki tähden tekemiset eivät vielä olleet niin kontrolloituja, kuin mitä kahdella seuraavalla vuosikymmenellä.

Kari Pajun suomentamissa ja koostamissa hetkissä kuullaan nuori, arvaamaton, naiivi, nokkela ja ehkä vähän sivu suunsakin puhuva uraansa aloitteleva naisten villitsijä.


Tammikuu 1956

Elvis ja Chuck Crumbacker Stage Show'n kulisseissa, 1956.
Elvis ja Chuck Crumbacker Stage Show'n kulisseissa, 1956.

Media: Eivätkös (RCA:n) herrat Steve Sholes ja Chuck Crumbacker sittemmin kuulleet laulantaasi ja saivat sinut siirtymään isoon levy-yhtiöön?

Elvis: Kyllä vain. Tapasin Chuck Crumbackerin Mississippin Meridianissa Jimmy Rodgers Memorial Dayn yhteydessä (25.5.1955).

M: Pitääkö paikkansa, että Chuck Crumbacker näki sinut tuolloin erittäin konservatiivisessä asusteessa ja kertoi sinun täytyvän pukeutua räikeämmin?

Elvis: Yes sir. Hän... Mulla oli ylläni vaaleanpunainen puku.

M: Vaaleanpunainen puku? Sepä konservatiivistä.

Elvis: Erittäin konservatiivistä... vaaleanpunainen puku. Ja hän kertoi minun tarvitsevan jotakin vähän räikeämpää. Hän sanoi "Eihän tuo pistä lainkaan silmään".

M: Ja mitäs tapahtui, kun sulla oli tuo vaaleanpunainen asu ylläsi Floridan Jacksonvillessä?

Elvis: No, mut vähän niin kuin vapautettiin tuosta asusta. (Fanit repivät puvun Elviksen yltä.)

 

24. maaliskuuta 1956

Elvis ja serkkunsa Gene Smith poseeraavat huvipuistossa syyskuussa 1953, vain muutama kuukausi My Happinessin levytyksen jälkeen.
Elvis ja serkkunsa Gene Smith poseeraavat huvipuistossa syyskuussa 1953, vain muutama kuukausi My Happinessin levytyksen jälkeen.

Media: Mites se levy, minkä menit tekemään äidillesi? Pitääkö tuo tarina paikkansa?

Elvis: Joo, juuri niin tää homma lähti liikkeelle.

M : Ja mitä aioit tuolloin levyttää?

Elvis: Ja levytinkin. Itse asiassa meillä on yhä tuo levy kotona, mutta se on jo niin kulunut, ettei sitä voi enää soittaa. Siinä on My Happiness ja yksi Ink Spotsien kappale (That's When Your Heartaches Begin).

M: Oliko tuo levy tarkoitettu äitisi syntymäpäivälahjaksi?

Elvis: Ei, ei. Mä vaan tein sen, kävin vaan levyttämässä sen.

M: Oliko sulla tuolloin kitara mukanasi?

Elvis: Joo, mulla oli vanha parinkymmenen taalan kitara. Ja se kuulosti vähän siltä kuin joku olisi hakannut tynnyrin kantta.

 

24. maaliskuuta 1956

Red West yrittää etsiä koskettimien G-pistettä, 1956.
Red West yrittää etsiä koskettimien G-pistettä, 1956.

Media: Mikä on suosikkisi omista levytyksistäsi?

Elvis: I Was The One.

M: Onko se tuolla älppärilläsi (Elvis Presley)?

Elvis: Ei, sitä ei ole vielä julkaistu älppärillä.

M: Mitäs itse pidät tuosta levystäsi?

Elvis: Pidän siitä, kuinka hyvin se myy (naurua). Mutta on siinä kolme-neljä hyvääkin biisiä.

M: Mistä niistä pidät eniten?

Elvis: Biisistä One-Sided Love Affair

 

24. maaliskuuta 1956

Elvis junassa 4. heinäkuuta 1956, matkalla kohti kotia ja illan konserttia Memphisissä.
Elvis junassa 4. heinäkuuta 1956, matkalla kohti kotia ja illan konserttia Memphisissä.

Media: Vaikuttaako fiiliksiisi suuresti se, esiinnytkö suurelle tai pienelle yleisölle?

Elvis: Se nyt riippuu täysin siitä, ollaanko me provikkapalkalla (naurua).

 

15. huhtikuuta 1956

Hal Wallis varmistaa, ettei Elvis vaan piirtele harakanvarpaita Paramount-sopimukseensa, 6. huhtikuuta 1956
Hal Wallis varmistaa, ettei Elvis vaan piirtele harakanvarpaita Paramount-sopimukseensa, 6. huhtikuuta 1956.

Media: Teitkö uuden elokuvasopimuksesi Paramountin kanssa?

Elvis: Kyllä, Paramount Picturesin kanssa, ja sopimus on seitsemänvuotinen... Ihmiset ovat jo kyselleet minulta, aionko laulaa elokuvissani. En aio, ainakaan tietääkseni. Sillä koekuvauksessakin vain näyttelin, enkä juurikaan välittäisi lauleskella elokuvassa.

 

14. toukokuuta 1956

Elvis on käärinyt keskikehon makkaransa pelastusliiviksi. Näppärää. 1956.
Elvis on käärinyt keskikehon makkaransa pelastusliiviksi. Näppärää. 1956.

Media: Mitä teet vapaa-aikanasi... jos sulla nyt sellaista onkaan?

Elvis: No eipä juurikaan. Mutta silloin harvoin, kun saan vapaata, menen aina kotiin perheeni luokse. Ajelen moottoripyörällä ja teen kaikennäköistä... Harrastan vesihiihtoa ja pidän (amerikkalaisesta) jalkapallosta ja nyrkkeilystä.

 

16. toukokuuta 1956

St. Paul, 13. toukokuuta 1956.
St. Paul, 13. toukokuuta 1956.

Media: Millaisesta musiikista pidät? Elvis: Monestakin erityylisestä. Pidän rock'n'rollista, hillbillystä, popista, tietyistä klassisistakin. Pidän kaikennäköisestä musiikista.

M: Mitä mieltä olet tästä nyt maatamme valloittavasta rock and roll -villityksestä?

Elvis: Rock'n'roll on ollut suosittua jo viitisen vuotta. En aio väittää, että sen suosio tulisi jatkumaan ikuisesti, koska sitä ei voi tietää. Mutta tää juttu tuntuu ihan hyvältä; ihmiset pitävät siitä ja se myy hyvin... En tarkoita ainoastaan omaa musiikkiani, vaan rock'n'rollia kokonaisuutena. Mutta asiat saattavat hyvinkin muuttua... Kukaties neljän-viiden vuoden kuluttua rock'n'roll on kuollut.

M: Mutta ilmeisesti sinä todella pidät rock and rollista?

Elvis: Kyllä, pidän todella rock'n'rollista. Pidän sen esittämisestä, ja ihmiset ovat todella ottaneet sen hyvin vastaan. Ja tahdon antaa kaikkeni, jotta he saisivat haluamaansa.

M: Olenkin huomannut, että todella annat kaikkesi (lavalla). Mistä saitkaan idean omaperäiseen tyyliisi?

Elvis: Se syntyi tavallaan ihan vahingossa. Olen gospelkvartettien vannoutunut ihailija, ja hehän esittävät paljonkin mukaansa tempaavia spirituaaleja... Joten sieltä tämä tyylini on peräisin, gospelkvarteteista.

M: Ja se tuntuu toimivan todella hyvin. Huomasin fanien todella villiintyvän aloittaessasi esiintymisesi. Millaisistahan tytöistä pidät?

Elvis: Vain naispuolisista.

 

1. heinäkuuta 1956

Hy Gardner Calling! -tv-haastattelu 1. heinäkuuta 1956.
Hy Gardner Calling! -tv-haastattelu 1. heinäkuuta 1956.

Media: Erään lehtiartikkelin mukaan Elvis Presleystä ennustetaan seuraavaa James Deaniä. Oletko kuullut tällaista puhuttavan?

Elvis: Olen kuullut jotakin vastaavanlaista. Mutta en ikinä vertaisi itseäni millään tavalla James Deaniin, koska James Dean oli näyttelijänä nero. Toki olisihan se hienoa. Tarkoitan, että todennäköisesti moni Hollywoodin näyttelijä haluaisi mielellään omaavansa James Deanin kyvyt. Mutta itse en vertaisi itseäni ikinä enkä missään tapauksessa James Deaniin.

M: Mikäli saisit valita, olisitko mielummin näyttelijä kuin laulaja?

Elvis: Jos vain olisin hyvä näyttelijä - tietenkään en ole hyvä laulaja, mutta jos olisin hyvä näyttelijä - niin varmaankin pitäisin sitä vähän tärkeämpänä. Mutta jos joskus onnistuisinkin lyömään itseni läpi näyttelijänä, niin jatkaisin kuitenkin myös laulamista ja levyttämistä.

 

10. heinäkuuta 1956

Elvis ja Carl Perkins Memphisissä 1. kesäkuuta 1956.
Elvis ja Carl Perkins Memphisissä 1. kesäkuuta 1956.

Media: Kirjoitatko itse suurimman osan kappaleittesi sanoituksista?

Elvis: En. En ole tehnyt ainuttakaan biisiä.

M: Et koskaan?

Elvis: En ole eläissäni tehnyt biisiä. Toivoisin kyllä osaavani. Toivoisin olevani kuin muutama kollegani, Carl Perkins ja Gene Vincent. Noi jätkät on hyviä biisintekijöitä, mutta hyvä kun meikäläinen sai koulunsa käytyä (naureskelee). En ole koskaan kirjoittanut lauluja.

 

10. heinäkuuta 1956

Elvis lomaili Biloxissa tyttöystävänsä June Juanicon (kuvassa) luona, heinäkuu 1956.
Elvis lomaili Biloxissa tyttöystävänsä June Juanicon (kuvassa) luona, heinäkuu 1956.

Elvis: ...Lähden Miamiin, Floridaan.

Media: Onko sulla siellä esiintymisiä?

Elvis: Ei, olen lomalla. Mulla on nyt kolmisen viikkoa vapaata. Tää on ensimmäinen kerta, kun mulla on lomaa urani alun jälkeen... Ja mä olen sentään ollut alalla jo about neljäkymmentäkolme vuotta! (naurua)

 

10. heinäkuuta 1956

Gene Vincent ihastelee Elviksen poliisimerkkiä Hollywoodissa lokakuussa 1956.
Gene Vincent ihastelee Elviksen poliisimerkkiä Hollywoodissa lokakuussa 1956.

Media: Haluaisin soittaa nyt erään Elvis Presleyn kappaleen...

Elvis: Kenen? Ai, itse Gene Vincentin! (naureskelee)... Tapasin Genen New Yorkissa viime viikolla. Hän oli rautatieasemalla. Olin matkalla New Yorkista Memphisiin, ja Gene Vincent oli asemalla, mutta enhän minä tunnistanut häntä. Yksi bändini pojista tunsi hänet, niinpä menin hänen luokseen ja esittelin itseni. Näin hänet tuolloin ensimmäistä kertaa, mutta hän oli ollut joissakin konserteissani. Kerroin hänelle "Gene, onnittelut levysi johdosta (Be-Bop-A-Lula), siinä sulla on varma hitti". Ja ensimmäiseksi asiakseen hän heti kertoi "Tarkoitukseni ei ollut matkia sinua" (naurua). Hän sanoi "En yrittänyt kuulostaa sinulta" välittömästi, edes ennen kuin ehdimme jutella mitään muuta. "No, kyllä mä sen tiedän", kerroin hänelle, "se on sun oma luonnollinen tyylisi". Ja tuohan on tosi mahtava levy.

 

14. lokakuuta 1956

Elvis, apinoiden - ja muunkin eläinkunnan - kuningas lehdistötilaisuudessa ennen konserttia Chicagossa 28. maaliskuuta 1957.
Elvis, apinoiden - ja muunkin eläinkunnan - kuningas lehdistötilaisuudessa ennen konserttia Chicagossa 28. maaliskuuta 1957.

Media: Herra Presley, pidättekö siitä, että miellytätte vain teini-ikäisiä, vai haluaisitteko miellyttää kaikkia ikäryhmiä?

Elvis: Kultaseni, haluaisin mielelläni miellyttää vaikka Afrikan apinoita. (naureskellen)

 

1956

Love Me Tenderin kuvaustauollakin näytellään... manageria. Elo-syyskuu 1956.
Love Me Tenderin kuvaustauollakin näytellään... manageria. Elo-syyskuu 1956.

Media: Mitä pidät elokuvien tekemisestä?

Elvis: Ne halusivat laittaa mut elokuvaan tosi nopeaan. Love Me Tender oli melkein mun elokuvaurani loppu, siinä meinas mennä meikäläisen mahikset kokonaan. Se tehtiin hirveellä kiireellä, ja mut lykättiin siihen, koska olin kuuma nimi... Mutta tuo elokuva ei ollut oikein mistään kotoisin. Se oli westerni... tarinaltaan vanhanaikainen ja -oloinen, eikä mun olisi pitänyt alkujaankaan olla siinä. Ja sit mä vielä aloin yrittää oikein näytellä. Ja kun valkokankaalla alkaa yrittää näytellä, se on menoa. Jos voi tavallaan esittää itseään, homma toimii paljon paremmin... Love Me Tenderissä en voinut olla oma itseni, koska esittämäni hahmo oli niin kaukana itsestäni kuin vai voi olla. Siitä oli naurukin kaukana


6. elokuuta 1956

Taksissa matkalla kohti Richmondin hotelli Jeffersonia, 30. kesäkuuta 1956.
Taksissa matkalla kohti Richmondin hotelli Jeffersonia, 30. kesäkuuta 1956.

(Elvis kommentoi eräässä lehdessä ollutta vähemmän mairittelevaa artikkelia, missä haukuttiin täydellisesti sekä hänet että hänen yleisönsä: "Hänen konsertissaan olleet kaksituhatta idioottia haukkoivat henkeään aina, kun hän aukaisi suunsa, rämpytteli kitaransa kieliä tai vatkasi lantiotaan kuin mikä tahansa strippari".)

Media: Vatkaatko lantiotasi "kuin mikä tahansa strippari"?

Elvis: No, tuon äijänhän se pitäisi tietää; viettää varmaankin kaiken aikansa kyseisissä paikoissa... Nää muksut, jotkat maksavat pääsylipun nähdäkseen show'mme, tulevat pitämään hauskaa. Tämä kyseinen käppyräkin on varmaankin pitänyt nuoruudessaan vähän hauskaa. Vaikkakin epäilen sitä... Mielestäni tämän herran ei pitäisi haukkua näitä nuoria idiooteiksi. He ovat ihan kunnon muksuja, jotka on varmaankin kasvatettu kunnon kodeissa. Eikä tällä herralla ole mitään oikeutta kutsua heitä idiooteiksi. Jos he haluavat ostaa pääsylipun ja tulla tänne hyppimään, kirkumaan ja huutamaan, se on täysin heidän oma asiansa. Jonakin päivänä he aikuistuvat ja lakkaavat käyttäytymästä niin. Mutta niin kauan kuin he ovat nuoria, niin pitäkööt hauskaa oikein kunnolla. Ja älköön kukaan vanha pieru, joka ei enää itse pääse liikkeelle, istu perseellään ja hauku näitä laumaksi idiootteja, koska tavallisia ihmisiähän tässä kaikki ollaan.

 

6. elokuuta 1956

New Orleans, 12. elokuuta 1956.
New Orleans, 12. elokuuta 1956.

Elvis: ...En pidä siitä, että minua kutsutaan nimellä Elvis the Pelvis. Se on yksi lapsellisimmista ilmaisuista, mitä olen aikuisen sanomana kuullut. Mutta jos he haluavat minua niin kutsua, niin minkäs minä sille voin... Lantiollani ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä minä teen. Musiikin rytmi vain tarttuu minuun, ja liikun sen mukana, koska nautin tästä touhusta. En yritä olla rahvaanomainen, en yritä kaupitella seksiä, enkä yritä näyttää vulgaarilta tai säädyttömältä. Mä vaan nautin tästä touhusta ja yritän tehdä sen niin hyvin kuin pystyn.

 

6. elokuuta 1956

Konserttilavalla 1956.
Konserttilavalla 1956.

Elvis: Ihmisille täytyy antaa kunnon show. Toisin sanoen, hehän voivat ostaa levysi kuullakseen laulujasi, ei heidän tarvitse tulla show'hun niitä kuuntelemaan. Vetääksesi yleisöä tarvitsee heille antaa kunnon show. Jos vain seisoisin paikallani enkä liikkuisi lainkaan, ihmisethän voisivat sanoa "Herttilei, minähän voin aivan hyvin jäädä kotiin kuuntelemaan hänen levyjään". Mutta heille pitää antaa kunnon show – jotakin jutun aihetta.

 

9. elokuuta 1956

Las Vegas, huhtikuu 1956 (lainapirssi).
Las Vegas, huhtikuu 1956 (lainapirssi).

Media: Pidätkö siitä, että tytöt käyvät ihan kuumina takiasi?

Elvis: Sehän se pitää mut hengissä tässä bisneksessä! (naureskellen)

M: Mikä on suosikkivärisi?

Elvis: Vaatteiden ollessa kyseessä musta, ja autojen suhteen valkoinen.

M: Mistä tekemästäsi levystä itse pidät eniten?

Elvis: Pidän varmaankin Don't Be Cruelista kaikkein eniten.

 

29. elokuuta 1956

RCA:n studiossa New Yorkissa 2. heinäkuuta 1956.
RCA:n studiossa New Yorkissa 2. heinäkuuta 1956.

Media: Koska aloit laulaa... kutsutko itse tuota laulamiseksi?... näitä juttujasi?

Elvis: Ai, kutsunko tätä laulamiseksi?

M: Niin, siksi kai kutsut sitä, vai?

Elvis : No, mä oon myynyt viisi miljoonaa levyä. Joku sitä ainakin tuntuu pitävän laulamisena! (naurua)

 

29. elokuuta 1956

San Antoniossa 15. huhtikuuta 1956.
San Antoniossa 15. huhtikuuta 1956.

Media: Poditko lainkaan lavakuumetta urasi alkuaikoina?

Elvis: Poden sitä vieläkin... Vaikka olen esiintynyt jo monennäköisille yleisöille, jännitän aina ennen esiintymistä.

M: Jännitätkö koko show'n ajan?

Elvis: Muutaman ensimmäisen kappaleen jälkeen vapaudun. Mutta aina lavalle mennessäni mietin, josko yleisö sittenkin pitäisi minusta, vai aikooko se heitellä mua kivillä, tai muuta vastaavaa.

 

29. elokuuta 1956

Palkintojenjakotilaisuudessa Elvis (keskellä, silmälaseissaan!) jätettiin tylysti viidenneksi. Päivämäärä: 3. lokakuuta 1945.
Palkintojenjakotilaisuudessa Elvis (keskellä, silmälaseissaan!) jätettiin tylysti viidenneksi, 3. lokakuuta 1945.

Media: Muistatko, milloin ensimmäisen kerran esiinnyit yleisön edessä?

Elvis: Joo, esiinnyin yleisön edessä eräillä markkinoilla ollessani 11-vuotias. Vuosittaisilla markkinoilla oli kykykilpailu, ja mä lauloin kappaleen nimeltä Old Shep ja voitin viidennen palkinnon: viisi dollaria. Tuo oli eka kerta.

M: Ja missä tämä tapahtui?

Elvis: Tupelossa, Mississippissä.

M: Olitko hermostunut?

Elvis: Tärisin kuin haavan lehti.

M: Mites tuo laulu upposi yleisöön?

Elvis: Minulla ei ollut lainkaan säestystä. En saanut ketään säestämään itseäni, enkä itse osannut soittaa mitään. Niinpä menin vain lavalle ja lauloin. Ja uskoisin, että he säälivät minua niin, että antoivat lohdutukseksi viidennen palkinnon (nauraa)... koska pelkäsin kuollakseni.

 

Syyskuu 1956

Elviksen kauniit pulisongit siis syntyivät jo seitsemän vuotta ennen häntä! 1956.
Elviksen kauniit pulisongit siis syntyivät jo seitsemän vuotta ennen häntä! 1956.

Media: Miten ikinä saitkaan idean noihin pitkiin pulisonkeihisi? Niistähän on tullut nyt melkoinen muoti-ilmiö.

Elvis: Noh, mullahan on ollut nää jo kakskytkaheksan vuotta.

M: Kaksikymmentäkahdeksan vuotta?

Elvis: Kakskytkaheksan piiitkää vuotta.

 

Syyskuu 1956

Elvis levytyssessiossa Nashvillessä 14. huhtikuuta 1956, käsissään uunituore kultalevy Heartbreak Hotel -sinkusta.
Elvis levytyssessiossa Nashvillessä 14. huhtikuuta 1956, käsissään uunituore kultalevy Heartbreak Hotel -sinkusta.

Media: Mikä saavutus urallasi on tähän mennessä riemastuttanut sinua eniten?

Elvis: No, niitä on useampiakin. Monta on, joo.

M: Heartbreak Hotel, ensimmäinen hittisi?

Elvis: Se on isoin hittini... mutta ei se varmaankaan ole riemastuttavin juttu. Tosin en ole vielä nähnyt siitä tekijänoikeuskorvauksena saamaani shekkiä! (naurua)

14. lokakuuta 1956

Elvis, apinoiden - ja muunkin eläinkunnan - kuningas lehdistötilaisuudessa ennen konserttia Chicagossa 28. maaliskuuta 1957.
Elvis, apinoiden - ja muunkin eläinkunnan - kuningas lehdistötilaisuudessa ennen konserttia Chicagossa 28. maaliskuuta 1957.

Media: Herra Presley, pidättekö siitä, että miellytätte vain teini-ikäisiä, vai haluaisitteko miellyttää kaikkia ikäryhmiä?

Elvis: Kultaseni, haluaisin mielelläni miellyttää vaikka Afrikan apinoita. (naureskellen)


3. huhtikuuta 1957

Hotellihuoneessa Detroitissa 25. toukokuuta 1956.
Hotellihuoneessa Detroitissa 25. toukokuuta 1956.

Hotellihuoneessa Detroitissa 25. toukokuuta 1956.

Media: Katsotko, että sinulla on hyvä ääni, vai johtuuko suosiosi lähinnä tavastasi esiintyä lavalla?

Elvis: Heititpä pahan. En ole koskaan pitänyt ääntäni mitenkään hyvänä. Mä vaan tykkään tehdä tätä hommaa ja laitan siihen koko sydämeni, sieluni ja olemukseni. Mutta luulisin ihmisten suurelta osin tykästyneen tähän siksi, että tämä on vähän tavallisuudesta poikkeavaa.

 

31. elokuuta 1957

Lehdistötilaisuus ennen konserttia Portlandissa 3. syyskuuta 1957.
Lehdistötilaisuus ennen konserttia Portlandissa 3. syyskuuta 1957.

Media: Miten arvostat itseäsi näyttelijänä?

Elvis: Aika surkea. Mutta tuossa hommassa kehittyy kokemuksen kautta. Luulisin kuitenkin voivani saavuttaa jotakin näyttelijänä vuosien varrella.

 

31. elokuuta 1957

Lehdistötilaisuus ennen konserttia, Los Angeles 28. lokakuuta 1957.
Lehdistötilaisuus ennen konserttia, Los Angeles 28. lokakuuta 1957.

Media: Onko kiertue-elämä mielestäsi vaativampaa kuin elokuvien teko tai tv-esiintymiset?

Elvis: Keikkailu on rankinta. Se on todella rankkaa; tulet kaupunkiin, heität show'n, häippäät lavalta, painut autoon ja jatkat matkaasi seuraavaan kaupunkiin.

M: Haluaisitko mielummin tehdä enemmän elokuvia ja tv-juttuja, vai pitäydytkö ennemmin elokuvien ja äänilevyjen teossa?

Elvis: Luulisin jokaisen esiintyjän haluavan eteensä elävän yleisön.

 

31. elokuuta 1957

Elvis ja elinikäinen ystävänsä Harley-Davidson, 1956.
Elvis ja elinikäinen ystävänsä Harley-Davidson, 1956.

Media: Elvis, kun olet joutunut väkijoukon ympäröimäksi, niin ovatko tytöt koskaan aiheuttaneet sulle pahempaa vahinkoa?

Elvis: Joo, mua on raavittu ja purtu ja vähän kaikkee...(naureskellen)

M: Mitäs mieltä olet kaikesta tuosta raapimisesta ja puremisesta?

Elvis: Eihän siinä mitään pahaa ole, koska eivät he tee sitä vahingoittamistarkoituksessa. He nyt vain haluavat muistoiksi paloja susta (nauraa). Kyllähän väkijoukko saattaa saada aikaan pahaakin jälkeä ihan huomaamattaan.

 

31. elokuuta 1957

Miami 3. elokuuta 1956.
Miami 3. elokuuta 1956.

Media: Liikehdintäsi lavalla saa aikaan melkoisen reaktion yleisössä. Mitä mieltä olet yleisöstäsi?

Elvis: Noh, näyttäisin kyllä aikas hölmöltä ilman sitä (nauraa)... mutta tarkoittanet varmaan kaikkea sitä metelöintiä ja vastaavaa. Mikä on ihan hyvä juttu, koska se peittää allensa kaikki mokailuni. Eli aina kun onnistun laulamaan väärän nuotin, ei itseni lisäksi kukaan muu huomaa sitä.

 

31. elokuuta 1957

...so don't you mess around with me!
...so don't you mess around with me!

Media: Elvis, olemme saaneet muutamista lehtiartikkeleista lukeaksemme joutuneesi tappeluihin, joissa tappelupukarisi tuntuvat törmänneen nyrkkiisi. Pitävätkö nuo artikkelit paikkansa?

Elvis: Eivätköhän.

M: Mitä tapahtui? Menetitkö malttisi?

Elvis: No, halusin vain mieluummin olla antavana kuin vastaanottavana osapuolena (naurua).

M: Mistä nuo tapahtumat saivat alkunsa?

Elvis: Joku löi minua tai yritti lyödä minua. Pilkan ja ivahuudot kyllä kestän, ja kyllähän mua on haukuttukin ihan päin näköä. Eikä siinä mitään. Mutta jotkut kaverit on yrittäneet käydä päälle, eikä silloin parane vaan seistä tumput suorina. Jotainhan siinä on tehtävä.

 

31. elokuuta 1957

Ostoksilla Lansky's-pukeutumisparatiisissa.
Ostoksilla Lansky's-pukeutumisparatiisissa.

Media: Entäs paidat, Elvis? Elvis, mä rakastan sun paitojas. Ovatko paidat sulle intohimo?

Elvis: Kerronpa, mitä tossa just yhtenä päivänä tein. Mulla oli sellane saksalaisvalmisteinen Messerschmitt, sellane pieni auto. Ja yks kaveri on jo vuoden ajan jahkaillut ton Messerschmittin perään. Hän omistaa vaatetusliikkeen, yhden Memphisin parhaimmista vaatetusliikkeistä (Lansky's). No, mä poikkesin siellä just vähän aikaa sitten ja kerroin hänen halunneen tuota autoa niin kiihkeästi, että voisin oikeastaan tehdä siitä kaupat. Hänhän suostui, ja vastineeksi autosta mä tahdoin liikkeestä kaikki ne kuteet, jotka halusin. Niinpä siinä shoppailin kaks ja puoli tuntia, ja lähdettyäni putiikki oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä.

 

22. syyskuuta 1958

You're in the army now!
You're in the army now!

(Lehdistötilaisuus Elviksen lähtiessä sotimaan Saksaan.)

Media: Oliko armeijassa rankempaa ensimmäisenä päivänä vai vasta myöhemmin? Miten muut sotilaat kommentoivat tuloasi?

Elvis: Se on ihan painokelvotonta tavaraa.

M: Elvis, useimmilla ihmisillä on laulu, joka on itselleen jollakin tavalla tärkeä. Onko sinulla suosikkilaulua?

Elvis: Suosikkilauluni on nimeltään Padre. Tunnetko sen, esittäjänä Toni Arden? Samoin You'll Never Walk Alone on aina ollut yksi suosikeistani. (Elvis levytti molemmat kappaleet myöhemmin urallaan: You'll Never Walk Alone vuonna 1967 ja Padre vuonna 1971.)

 

22. syyskuuta 1958

King Creole, 1958.
King Creole, 1958.

Media: Elvis, mikäli rock and roll sattuisi menemään pois muodista asepalvelusaikanasi...

Elvis: ...Nääntyisin nälkään...(naureskellen)

M: Mitä siinä tapauksessa tekisit?

Elvis: Jos rock'n'roll sattuisi kuolemaan – mitä en kylläkään usko sen tekevän – yrittäisin jotakin muuta. Todennäköisesti yrittäisin saada jalansijaa elokuva-alalla ja menestyä näyttelijänä. Mikä on kylläkin vaikeaa, koska alalla on niin kova kilpailu.

 

22. syyskuuta 1958

Konserttilavalla 1956.
Konserttilavalla 1956.

Media: Onko rock and roll mielestäsi vielä kehitysvaiheessa? Toisin sanoen, jatkaako se eloaan sellaisenaan, vai muuttaako se mahdollisesti muotoaan? Esimerkiksi sinunkin (lava)liikehdintääsi on kritisoitu voimakkaasti. Kesyyntyykö rock and roll, tai jotakin muuta vastaavaa? Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Elvis: Sir, liikehdintää ei kesytetä (nauraen). Jos se siitä kesyyntyy, se on adjöö. Ihan tuota samaa ihmetteli eräs kersantti Fort Hoodissa... Istuskellessani hytkyttelin vasenta jalkaani, ihan tiedostamatta. Hän sanoi "Presley, toivoisin, että lakkaisit hytkyttämästä tuota jalkaasi". Mihin vastasin "Kessu, kun tämä jalka lakkaa hytkymästä, olen mennyttä kalua!"

 

22. syyskuuta 1958

Lehdistötilaisuus New Yorkissa 22. syyskuuta 1958.
Lehdistötilaisuus New Yorkissa 22. syyskuuta 1958.

Media: Elvis, mikä on toivomuslistallasi ykkösenä ensimmäisellä Euroopan-lomallasi?

Elvis: Haluaisin käydä Pariisissa... ja etsiä käsiini Brigitte Bardot'n! (naureskellen)

 

22. syyskuuta 1958

Elvis ja melkein rouva Presley... eli Dixie Locke tämän koulun päättäjäistansseissa 6. toukokuuta 1955.
Elvis ja melkein rouva Presley... eli Dixie Locke tämän koulun päättäjäistansseissa 6. toukokuuta 1955.

(Puhuttaessa tytöistä ja avioliitosta)

Media: Luuletko, että voisit tulla onnelliseksi tytön kanssa, joka on myös viihdealalla?

Elvis: Nooh, tuskinpa sillä on niin hirveästi merkitystä... onko hän viihdealalla tai sitten ajelemassa kuorma-autoa.

M: Monia nuoria kiinnostaa mielipiteesi avioliitosta. Mikä olisi mielestäsi ihanneikä astua avioliiton satamaan?

Elvis: Nuorempana sitä luulee monasti olevansa rakastunut ja haluavansa naimisiin. Mutta sitten myöhemmin tajuaakin erehtyneensä; ettei ollutkaan todella rakastunut, vaikka niin luulikin. Enkä minäkään ollut mikään poikkeus. Muutaman kerran olisin jo saattanut hyvinkin avioitua, elleivät vanhempani olisi pyytäneet odottamaan ja varmistumaan siitä, että todella halusin sitä. Onnekseni teinkin niin.

M: Milloin viimeksi luulit olevasi rakastunut?

Elvis: Voi, niin monasti. Enpä tiedä; luultavasti olin lähimpänä mennä naimisiin juuri ennen urani alkua. Itse asiassa ensimmäinen levyni taisi päästää minut pälkähästä (nauraen).

 

22. syyskuuta 1958

Media: Elvis, lehtemme lukijat pyysivät minua välittämään suruvalittelunsa äskettäin edesmenneen äitisi johdosta. Haluaisitko sanoa jotakin hänen muistokseen?

Elvis: Kyllä, ehdottomasti. Äitini... Koska olin perheemme ainoa lapsi, luulisin meidän olleen vieläkin läheisempiä... Toki jokainenhan rakastaa äitiään, mutta olin ainoa lapsi ja äitini oli aina vierelläni koko elämäni ajan. Joten en menettänyt ainoastaan äitiä, vaan myös ystävän, seuralaisen, juttukaverin. Jos jokin huolestutti tai askarrutti mieltäni, saatoin herättää hänet mihin kellonaikaan tahansa, ja hän oli aina valmis auttamaan ongelmissani. Nuorempana suutuin hänelle monasti oikein tosissani. Mikä on ihan luonnollista silloin, kun nuorukainen haluaa lähteä johonkin tai tehdä jotakin, eikä äitisi anna siihen lupaa. Sitä ajattelee, että mikäs mussa on vikana. Mutta vuosien kuluttua tulee huomanneeksi hänen olleen oikeassa. Että hän teki niin vain suojellakseen sinua, estääkseen loukkaamasta itseäsi. Ja olen iloinen, että hän piti minut kurissa... iloinen, että kaikki kääntyi parhain päin.

 

22. syyskuuta 1958

Rikos ja rangaistus – Jailhouse Rock, 1957.
Rikos ja rangaistus – Jailhouse Rock, 1957.

Media: Elvis, aika moni ei katso kovinkaan hyvillään tekemisiäsi... He katsovat sen olevan osaltaan lisäämässä nuorisorikollisuutta. Onko sinulla mitään sanottavaa näin ajatteleville?

Elvis: Yes, sir, kyllä vain. Olen ihmetellyt tuota itsekin. En oikein ymmärrä, miten he voivat kuvitella jonkun laulamisen ja tanssimisen edesauttavan nuorisorikollisuutta. Niinhän ei todellakaan ole. Koska olen nimenomaan yrittänyt kaikin tavoin käyttäytyä kunnollisesti, enkä näyttää mitenkään huonoa esimerkkiä. Mutta ainahan löytyy sekä ihmisiä, jotka pitävät sinusta, että ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta, ihan riippumatta siitä, millä alalla olet tai mitä teet. Kaikille ei voi olla mieliksi.

 

22. syyskuuta 1958

Ottawa, 3. huhtikuuta 1957.
Ottawa, 3. huhtikuuta 1957.

Elvis: ...Rock and roll, jos pidät siitä ja tunnet sen sisälläsi, et voi olla liikkumatta sen tahtiin. Niin ainakin minulle käy, en voi sille mitään. Musiikki saa minut liikkeelle, en pysty pysymään paikoillani. Olen kyllä yrittänyt, mutta se jäi yritykseksi.

 

22. syyskuuta 1958

Lehdistötilaisuus ennen konserttia Vancouverissa 31. elokuuta 1957.
Lehdistötilaisuus ennen konserttia Vancouverissa 31. elokuuta 1957.

Media: Katsotko olleesi tavattoman onnekas (uran menestyksen suhteen), vai oletko vain lahjakkaampi kuin useimmat?

Elvis: Well, sir, olen ollut erittäin onnekas. Erittäin onnekas. Satuin tulemaan mukaan kuvioihin silloin, kun musiikkibisneksessä ei ollut mitään erityistä suuntausta. Olin erittäin onnekas. Ihmiset etsivät jotakin erilaista, ja olin onnekas tullessani kuvioihin juuri oikeaan aikaan.

 

22. syyskuuta 1958

Palvelukseenastumispäivänään 24. maaliskuuta 1958 Elvis tutkailee uunituoretta, ensimmäistä kultaisten levyjensä kokoelmaa.
Palvelukseenastumispäivänään 24. maaliskuuta 1958 Elvis tutkailee uunituoretta, ensimmäistä kultaisten levyjensä kokoelmaa.

Media: Kuinkahan monta kultalevyä sinulla jo on?

Elvis: Kakskytviis.

M: Kaksikymmentäviisi? Sehän on jo alan ennätys, eikö vain? Mutta Paramount kertoi sinulla olevan vain kahdeksan...

Elvis: Kahdeksan? Nehän on pahasti ajastaan jäljessä.

M: Mutta että kaksikymmentäviisi?

Elvis: Kaksikymmentäviisi levyistäni on myynyt miljoonan, ja lisäksi kaksi älppäreistäni on myynyt miljoonan kumpikin. RCA Victorin äijät ovat täällä; he voivat vahvistaa asian.

 

22. syyskuuta 1958

Elviksen viimeinen 50-luvun suudelma Amerikan mantereella (minkä kokoelmiinsa sai neiti Lillian Portnoy).
Elviksen viimeinen 50-luvun suudelma Amerikan mantereella (minkä kokoelmiinsa sai neiti Lillian Portnoy).

Media: Mitkä ovat viimeiset mietteesi nyt juuri ennen lähtöäsi asepalvelukseen ulkomaille?

Elvis: Well, haluan olla rehellinen. Odotan kyllä menoani Saksaan nähdäkseni, millaista siellä on, ja tavatakseni ihmisiä. Mutta samaan aikaan odotan jo pääseväni takaisin tänne.

M: Koska nyt on viimeinen mahdollisuutesi sanoa jotakin faneillesi, mitä haluaisit heille kertoa?

Elvis: Haluaisin sanoa, että vaikka nyt olenkin lähdössä pois ja olen jonkin aikaa poissa heidän silmistään, toivoisin silti olevani heidän ajatuksissa. Ja odotan jo kovasti paluutani jatkaakseni uraani entiseen malliin...

 

JSN Boot template designed by JoomlaShine.com

The site is not commercial and makes no advertisement for any good nor service.