Artikkelin sivut

3. huhtikuuta 1957

Hotellihuoneessa Detroitissa 25. toukokuuta 1956.
Hotellihuoneessa Detroitissa 25. toukokuuta 1956.

Hotellihuoneessa Detroitissa 25. toukokuuta 1956.

Media: Katsotko, että sinulla on hyvä ääni, vai johtuuko suosiosi lähinnä tavastasi esiintyä lavalla?

Elvis: Heititpä pahan. En ole koskaan pitänyt ääntäni mitenkään hyvänä. Mä vaan tykkään tehdä tätä hommaa ja laitan siihen koko sydämeni, sieluni ja olemukseni. Mutta luulisin ihmisten suurelta osin tykästyneen tähän siksi, että tämä on vähän tavallisuudesta poikkeavaa.

 

31. elokuuta 1957

Lehdistötilaisuus ennen konserttia Portlandissa 3. syyskuuta 1957.
Lehdistötilaisuus ennen konserttia Portlandissa 3. syyskuuta 1957.

Media: Miten arvostat itseäsi näyttelijänä?

Elvis: Aika surkea. Mutta tuossa hommassa kehittyy kokemuksen kautta. Luulisin kuitenkin voivani saavuttaa jotakin näyttelijänä vuosien varrella.

 

31. elokuuta 1957

Lehdistötilaisuus ennen konserttia, Los Angeles 28. lokakuuta 1957.
Lehdistötilaisuus ennen konserttia, Los Angeles 28. lokakuuta 1957.

Media: Onko kiertue-elämä mielestäsi vaativampaa kuin elokuvien teko tai tv-esiintymiset?

Elvis: Keikkailu on rankinta. Se on todella rankkaa; tulet kaupunkiin, heität show'n, häippäät lavalta, painut autoon ja jatkat matkaasi seuraavaan kaupunkiin.

M: Haluaisitko mielummin tehdä enemmän elokuvia ja tv-juttuja, vai pitäydytkö ennemmin elokuvien ja äänilevyjen teossa?

Elvis: Luulisin jokaisen esiintyjän haluavan eteensä elävän yleisön.

 

31. elokuuta 1957

Elvis ja elinikäinen ystävänsä Harley-Davidson, 1956.
Elvis ja elinikäinen ystävänsä Harley-Davidson, 1956.

Media: Elvis, kun olet joutunut väkijoukon ympäröimäksi, niin ovatko tytöt koskaan aiheuttaneet sulle pahempaa vahinkoa?

Elvis: Joo, mua on raavittu ja purtu ja vähän kaikkee...(naureskellen)

M: Mitäs mieltä olet kaikesta tuosta raapimisesta ja puremisesta?

Elvis: Eihän siinä mitään pahaa ole, koska eivät he tee sitä vahingoittamistarkoituksessa. He nyt vain haluavat muistoiksi paloja susta (nauraa). Kyllähän väkijoukko saattaa saada aikaan pahaakin jälkeä ihan huomaamattaan.

 

31. elokuuta 1957

Miami 3. elokuuta 1956.
Miami 3. elokuuta 1956.

Media: Liikehdintäsi lavalla saa aikaan melkoisen reaktion yleisössä. Mitä mieltä olet yleisöstäsi?

Elvis: Noh, näyttäisin kyllä aikas hölmöltä ilman sitä (nauraa)... mutta tarkoittanet varmaan kaikkea sitä metelöintiä ja vastaavaa. Mikä on ihan hyvä juttu, koska se peittää allensa kaikki mokailuni. Eli aina kun onnistun laulamaan väärän nuotin, ei itseni lisäksi kukaan muu huomaa sitä.

 

31. elokuuta 1957

...so don't you mess around with me!
...so don't you mess around with me!

Media: Elvis, olemme saaneet muutamista lehtiartikkeleista lukeaksemme joutuneesi tappeluihin, joissa tappelupukarisi tuntuvat törmänneen nyrkkiisi. Pitävätkö nuo artikkelit paikkansa?

Elvis: Eivätköhän.

M: Mitä tapahtui? Menetitkö malttisi?

Elvis: No, halusin vain mieluummin olla antavana kuin vastaanottavana osapuolena (naurua).

M: Mistä nuo tapahtumat saivat alkunsa?

Elvis: Joku löi minua tai yritti lyödä minua. Pilkan ja ivahuudot kyllä kestän, ja kyllähän mua on haukuttukin ihan päin näköä. Eikä siinä mitään. Mutta jotkut kaverit on yrittäneet käydä päälle, eikä silloin parane vaan seistä tumput suorina. Jotainhan siinä on tehtävä.

 

31. elokuuta 1957

Ostoksilla Lansky's-pukeutumisparatiisissa.
Ostoksilla Lansky's-pukeutumisparatiisissa.

Media: Entäs paidat, Elvis? Elvis, mä rakastan sun paitojas. Ovatko paidat sulle intohimo?

Elvis: Kerronpa, mitä tossa just yhtenä päivänä tein. Mulla oli sellane saksalaisvalmisteinen Messerschmitt, sellane pieni auto. Ja yks kaveri on jo vuoden ajan jahkaillut ton Messerschmittin perään. Hän omistaa vaatetusliikkeen, yhden Memphisin parhaimmista vaatetusliikkeistä (Lansky's). No, mä poikkesin siellä just vähän aikaa sitten ja kerroin hänen halunneen tuota autoa niin kiihkeästi, että voisin oikeastaan tehdä siitä kaupat. Hänhän suostui, ja vastineeksi autosta mä tahdoin liikkeestä kaikki ne kuteet, jotka halusin. Niinpä siinä shoppailin kaks ja puoli tuntia, ja lähdettyäni putiikki oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä.

 

22. syyskuuta 1958

You're in the army now!
You're in the army now!

(Lehdistötilaisuus Elviksen lähtiessä sotimaan Saksaan.)

Media: Oliko armeijassa rankempaa ensimmäisenä päivänä vai vasta myöhemmin? Miten muut sotilaat kommentoivat tuloasi?

Elvis: Se on ihan painokelvotonta tavaraa.

M: Elvis, useimmilla ihmisillä on laulu, joka on itselleen jollakin tavalla tärkeä. Onko sinulla suosikkilaulua?

Elvis: Suosikkilauluni on nimeltään Padre. Tunnetko sen, esittäjänä Toni Arden? Samoin You'll Never Walk Alone on aina ollut yksi suosikeistani. (Elvis levytti molemmat kappaleet myöhemmin urallaan: You'll Never Walk Alone vuonna 1967 ja Padre vuonna 1971.)

 

22. syyskuuta 1958

King Creole, 1958.
King Creole, 1958.

Media: Elvis, mikäli rock and roll sattuisi menemään pois muodista asepalvelusaikanasi...

Elvis: ...Nääntyisin nälkään...(naureskellen)

M: Mitä siinä tapauksessa tekisit?

Elvis: Jos rock'n'roll sattuisi kuolemaan – mitä en kylläkään usko sen tekevän – yrittäisin jotakin muuta. Todennäköisesti yrittäisin saada jalansijaa elokuva-alalla ja menestyä näyttelijänä. Mikä on kylläkin vaikeaa, koska alalla on niin kova kilpailu.

 

22. syyskuuta 1958

Konserttilavalla 1956.
Konserttilavalla 1956.

Media: Onko rock and roll mielestäsi vielä kehitysvaiheessa? Toisin sanoen, jatkaako se eloaan sellaisenaan, vai muuttaako se mahdollisesti muotoaan? Esimerkiksi sinunkin (lava)liikehdintääsi on kritisoitu voimakkaasti. Kesyyntyykö rock and roll, tai jotakin muuta vastaavaa? Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Elvis: Sir, liikehdintää ei kesytetä (nauraen). Jos se siitä kesyyntyy, se on adjöö. Ihan tuota samaa ihmetteli eräs kersantti Fort Hoodissa... Istuskellessani hytkyttelin vasenta jalkaani, ihan tiedostamatta. Hän sanoi "Presley, toivoisin, että lakkaisit hytkyttämästä tuota jalkaasi". Mihin vastasin "Kessu, kun tämä jalka lakkaa hytkymästä, olen mennyttä kalua!"

 

22. syyskuuta 1958

Lehdistötilaisuus New Yorkissa 22. syyskuuta 1958.
Lehdistötilaisuus New Yorkissa 22. syyskuuta 1958.

Media: Elvis, mikä on toivomuslistallasi ykkösenä ensimmäisellä Euroopan-lomallasi?

Elvis: Haluaisin käydä Pariisissa... ja etsiä käsiini Brigitte Bardot'n! (naureskellen)

 

22. syyskuuta 1958

Elvis ja melkein rouva Presley... eli Dixie Locke tämän koulun päättäjäistansseissa 6. toukokuuta 1955.
Elvis ja melkein rouva Presley... eli Dixie Locke tämän koulun päättäjäistansseissa 6. toukokuuta 1955.

(Puhuttaessa tytöistä ja avioliitosta)

Media: Luuletko, että voisit tulla onnelliseksi tytön kanssa, joka on myös viihdealalla?

Elvis: Nooh, tuskinpa sillä on niin hirveästi merkitystä... onko hän viihdealalla tai sitten ajelemassa kuorma-autoa.

M: Monia nuoria kiinnostaa mielipiteesi avioliitosta. Mikä olisi mielestäsi ihanneikä astua avioliiton satamaan?

Elvis: Nuorempana sitä luulee monasti olevansa rakastunut ja haluavansa naimisiin. Mutta sitten myöhemmin tajuaakin erehtyneensä; ettei ollutkaan todella rakastunut, vaikka niin luulikin. Enkä minäkään ollut mikään poikkeus. Muutaman kerran olisin jo saattanut hyvinkin avioitua, elleivät vanhempani olisi pyytäneet odottamaan ja varmistumaan siitä, että todella halusin sitä. Onnekseni teinkin niin.

M: Milloin viimeksi luulit olevasi rakastunut?

Elvis: Voi, niin monasti. Enpä tiedä; luultavasti olin lähimpänä mennä naimisiin juuri ennen urani alkua. Itse asiassa ensimmäinen levyni taisi päästää minut pälkähästä (nauraen).

 

22. syyskuuta 1958

Media: Elvis, lehtemme lukijat pyysivät minua välittämään suruvalittelunsa äskettäin edesmenneen äitisi johdosta. Haluaisitko sanoa jotakin hänen muistokseen?

Elvis: Kyllä, ehdottomasti. Äitini... Koska olin perheemme ainoa lapsi, luulisin meidän olleen vieläkin läheisempiä... Toki jokainenhan rakastaa äitiään, mutta olin ainoa lapsi ja äitini oli aina vierelläni koko elämäni ajan. Joten en menettänyt ainoastaan äitiä, vaan myös ystävän, seuralaisen, juttukaverin. Jos jokin huolestutti tai askarrutti mieltäni, saatoin herättää hänet mihin kellonaikaan tahansa, ja hän oli aina valmis auttamaan ongelmissani. Nuorempana suutuin hänelle monasti oikein tosissani. Mikä on ihan luonnollista silloin, kun nuorukainen haluaa lähteä johonkin tai tehdä jotakin, eikä äitisi anna siihen lupaa. Sitä ajattelee, että mikäs mussa on vikana. Mutta vuosien kuluttua tulee huomanneeksi hänen olleen oikeassa. Että hän teki niin vain suojellakseen sinua, estääkseen loukkaamasta itseäsi. Ja olen iloinen, että hän piti minut kurissa... iloinen, että kaikki kääntyi parhain päin.

 

22. syyskuuta 1958

Rikos ja rangaistus – Jailhouse Rock, 1957.
Rikos ja rangaistus – Jailhouse Rock, 1957.

Media: Elvis, aika moni ei katso kovinkaan hyvillään tekemisiäsi... He katsovat sen olevan osaltaan lisäämässä nuorisorikollisuutta. Onko sinulla mitään sanottavaa näin ajatteleville?

Elvis: Yes, sir, kyllä vain. Olen ihmetellyt tuota itsekin. En oikein ymmärrä, miten he voivat kuvitella jonkun laulamisen ja tanssimisen edesauttavan nuorisorikollisuutta. Niinhän ei todellakaan ole. Koska olen nimenomaan yrittänyt kaikin tavoin käyttäytyä kunnollisesti, enkä näyttää mitenkään huonoa esimerkkiä. Mutta ainahan löytyy sekä ihmisiä, jotka pitävät sinusta, että ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta, ihan riippumatta siitä, millä alalla olet tai mitä teet. Kaikille ei voi olla mieliksi.

 

22. syyskuuta 1958

Ottawa, 3. huhtikuuta 1957.
Ottawa, 3. huhtikuuta 1957.

Elvis: ...Rock and roll, jos pidät siitä ja tunnet sen sisälläsi, et voi olla liikkumatta sen tahtiin. Niin ainakin minulle käy, en voi sille mitään. Musiikki saa minut liikkeelle, en pysty pysymään paikoillani. Olen kyllä yrittänyt, mutta se jäi yritykseksi.

 

22. syyskuuta 1958

Lehdistötilaisuus ennen konserttia Vancouverissa 31. elokuuta 1957.
Lehdistötilaisuus ennen konserttia Vancouverissa 31. elokuuta 1957.

Media: Katsotko olleesi tavattoman onnekas (uran menestyksen suhteen), vai oletko vain lahjakkaampi kuin useimmat?

Elvis: Well, sir, olen ollut erittäin onnekas. Erittäin onnekas. Satuin tulemaan mukaan kuvioihin silloin, kun musiikkibisneksessä ei ollut mitään erityistä suuntausta. Olin erittäin onnekas. Ihmiset etsivät jotakin erilaista, ja olin onnekas tullessani kuvioihin juuri oikeaan aikaan.

 

22. syyskuuta 1958

Palvelukseenastumispäivänään 24. maaliskuuta 1958 Elvis tutkailee uunituoretta, ensimmäistä kultaisten levyjensä kokoelmaa.
Palvelukseenastumispäivänään 24. maaliskuuta 1958 Elvis tutkailee uunituoretta, ensimmäistä kultaisten levyjensä kokoelmaa.

Media: Kuinkahan monta kultalevyä sinulla jo on?

Elvis: Kakskytviis.

M: Kaksikymmentäviisi? Sehän on jo alan ennätys, eikö vain? Mutta Paramount kertoi sinulla olevan vain kahdeksan...

Elvis: Kahdeksan? Nehän on pahasti ajastaan jäljessä.

M: Mutta että kaksikymmentäviisi?

Elvis: Kaksikymmentäviisi levyistäni on myynyt miljoonan, ja lisäksi kaksi älppäreistäni on myynyt miljoonan kumpikin. RCA Victorin äijät ovat täällä; he voivat vahvistaa asian.

 

22. syyskuuta 1958

Elviksen viimeinen 50-luvun suudelma Amerikan mantereella (minkä kokoelmiinsa sai neiti Lillian Portnoy).
Elviksen viimeinen 50-luvun suudelma Amerikan mantereella (minkä kokoelmiinsa sai neiti Lillian Portnoy).

Media: Mitkä ovat viimeiset mietteesi nyt juuri ennen lähtöäsi asepalvelukseen ulkomaille?

Elvis: Well, haluan olla rehellinen. Odotan kyllä menoani Saksaan nähdäkseni, millaista siellä on, ja tavatakseni ihmisiä. Mutta samaan aikaan odotan jo pääseväni takaisin tänne.

M: Koska nyt on viimeinen mahdollisuutesi sanoa jotakin faneillesi, mitä haluaisit heille kertoa?

Elvis: Haluaisin sanoa, että vaikka nyt olenkin lähdössä pois ja olen jonkin aikaa poissa heidän silmistään, toivoisin silti olevani heidän ajatuksissa. Ja odotan jo kovasti paluutani jatkaakseni uraani entiseen malliin...

 

JSN Boot template designed by JoomlaShine.com

The site is not commercial and makes no advertisement for any good nor service.