Artikkelin sivut

Eversti Parkerin järjestelyt

Elviksen managerin, Eversti Parkerin, ehdoton vaatimus oli, että molempien, sekä Memphisin että Pearl Harborin konserttien tuotto menisi puhtaasti hyväntekeväisyyteen: ”Jokainen penni, mikä kirstuun kolahtaa, menee hyväntekeväisyysrahastoon. Muuten emme ole kiinnostuneita show'n tekemisestä”, oli Parkerin tyly kommentti.

Memphisissä oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus järjestää vain yksi show, mutta kun tieto virallisesta konserttipäivästä oli julkistettu, sai se niin hyvän vastaanoton, että Parker päätti lisätä samalle päivälle vielä iltapäiväshow'n, ja vielä sen lisäksi olisi juhlalounastilaisuus Memphisin keskustassa sijaitsevassa hotelli Claridgessa. Kultaisia lounaslippuja myytäisiin sadan dollarin kappalehintaan, joiden tuotto menisi hyväntekeväisyyteen. Parker itse myi ulkopaikkakuntalaisille 100 lounaslippua samaan sadan dollarin kappalehintaan. Lisäksi hän käytti omista henk.koht. varoistaan 14 000 taalaa konserteista aiheutuvien kulujen kattamiseksi.

Parker oli sanojensa mittainen mies, sillä jopa hot dog -sämpylöistä saatu tuotto meni hyväntekeväisyysrahastoon. Laupeutta ja lähimmäisen rakkautta tosiaankin oli ilmassa, sillä Parker lennätti Texasista Memphisiin 73-vuotiaan vannoutuneen fanin, jolla ei itsellään ollut varaa tulla paikalle. Parker maksoi lentolipun ja lahjoitti kiitolliselle vanhukselle vielä liput sekä lounastilaisuuteen että varsinaiseen konserttiin.

Tavoitteena oli saada kokoon 50 000 dollaria. Summa jaettaisiin lukuisten Memphisin hyväntekeväisyysjärjestöjen kesken. Omansa tulisivat saamaan muun muassa vammaisten lasten sairaala, parantumattomasti sairaiden hoitokoti, juutalaisyhteisökeskus, lasten päiväkoti, näkövammaisten koulu, Pelastusarmeija ym. ym. (tiedot avustettujen kohteiden kokonaislukumäärästä liikkuvat 24 – 37 välillä).

Suurimman potin korjaisi Elvis Presleyn Nuorisokeskus, joka sijaitsi Tupelossa, ja oli tarkoitettu paikallisen teininuorison virkistyskäyttöön. Asia oli Elvikselle ilmeisen tärkeä, sillä hänen harmikseen paikka oli vielä alkutekijöissään, vaikka hän oli lahjoittanut jo vuonna 1957 – silloinkin hyväntekeväisyyskonsertista saaduista tuotoista - 14 000 dollaria projektin alkuun saattamista varten.

Illan konsertti oli myyty loppuun alle vuorokaudessa ja sadan taalan lounasliput olivat olleet suuri menestys. Kaikki näytti hyvältä. Lauantai 25. helmikuuta oli julistettu sekä Memphisin kaupungin että koko Tennesseen osavaltion taholta ”Elvis Presley -päiväksi”.

Jokainen voi vain mielessään kuvitella, millaiset olivat paineet maestrolla itsellään, joka tämän kaiken lisäksi ei ollut esiintynyt konserttilavoilla yli kolmeen vuoteen. Elvikselle oli suotu jopa yksi tilaisuus harjoitella konsertteja varten, ja se järjestettiin edellisenä iltana Elviksen kotona Gracelandissa, jonne oli kokoontunut hermostunut joukko muusikoita.

Elvis oli kutsunut herraskartanoonsa koko silloisen Nashville-studiotiiminsä, johon kuului Hank Garland, kitara; Bob Moore, basso; Buddy Harman, rummut; Boots Randolph, saksofoni ja Floyd Cramer, piano. Lisäksi mukana olivat tietenkin Scotty Moore, D.J. Fontana ja The Jordanaires. Mutta vain yksi oli joukosta poissa: Bill Blackia siellä ei näy… Katkeroituneena saamaansa kohteluun ja pieniin palkkioihin oli yksi pyhän kolminaisuuden jäsen jättänyt bändin loppuvuodesta 1957. Hän oli päättänyt tehdä selvän pesäeron Presley-organisaation kanssa ja ilmoittanut ystävällisesti, ettei ole enää käytettävissä.

Ensimmäistä kertaa päästäisiin kokeilemaan bändin toimivuutta live-tilanteessa ja samalla esittelemään julkisesti median ja elävän yleisön edessä Elviksen uutta musiikillista linjausta. Kokoonpano oli tähän mennessä suurin, mitä Elvis-keikalla oltiin nähty, ja nyt mukana oli myös fonisti tuomassa oman messevän lisänsä yleissointiin.

Harmi vain, että tämäkin live-kokeilu jäi kovin, kovin lyhytikäiseksi. Elviksellä oli selvä tarve viedä asioita eteenpäin ja kehittyä musiikillisesti, kukaan vain ei valitettavasti sitä oikein ymmärtänyt, vähiten se, jonka olisi pitänyt osata lukea rivien välistä ja vaistota artistin taiteelliset pyrkimykset: hänen managerinsa. Intoa kuitenkin vielä tässä vaiheessa riitti, sillä harjoitukset jatkuivat myöhään yöhön.

Kansa kokoontuu


Väkeä värjöttelemässä Ellis Auditoriumin edessä. Yläpuolella teksti: "Memphisin hyväntekeväisyysshow – jopa Elviksen täytyy ostaa lippu".

Seuraava päivä valkeni varsin kylmissä tunnelmissa. Tuuli, joka kantautui Mississippi-joelta, oli hyytävää ja aiheutti Ellis Auditoriumin edessä odottavalle ihmisjoukolle ennenaikaisia kouristuksia, vaikka itse pääesiintyjää ei näkyisi vielä moneen tuntiin. Sää oli sen verran koleaa, että hotellin johto päätti avata eteisaulan ovet jo kello kahdeksan aamulla, jotta horkassa odottava yleisö pääsisi sisälle lämmittelemään.

Lounastilaisuus hotelli Claridgessa alkaisi klo 12.30 ja koko Memphisin kerma sekä lukuisia muita silmäätekeviä saapuisi todistamaan tapahtumaa. Itse Tennesseen kuvernööri Buford Ellington, joka oli myöntänyt Parkerille tittelin ”Colonel, kuvernöörin esikunnan adjutantti”, nähtäisiin tilaisuudessa, yhdessä Memphisin pormestarin Henry Loebin kanssa. Kaikki RCA:n isot pamput kuten Bob York, Bill Bullock ja Steve Sholes sekä William Morris Agencyn johtaja Abe Lastfogel tulisivat paikalle.

Aina Roomasta asti lensi Memphisiin Hill and Range –musiikkikustantamon veljesparista toinen eli Jean Aberbach. Konsertin juontajana toimiva koomikko George Jessel taas lensi Hollywoodista ja myöhästyi lounastilaisuudesta lentoyhtiöiden lakon vuoksi, mutta ehti juuri ja juuri paikalle ennen iltapäiväkonsertin alkamista. Myös monta muuta julkimoa oli lunastanut lounassetelin, kuten esim. legendaarisen Sun Studion perustaja Sam Phillips. Lippuja oli myyty tilaisuuteen yhteensä 225 kappaletta; tuotto yhteensä 17 200 dollaria.

Hotelli Claridgen Juhlalounastilaisuus


Hotellin lounas sisälsi ison hedelmäsalaatin, viipaloitua kalkkunaa tai kinkkua, sokerilla kuorrutetut makeat perunat, parsakaalia, salaattiannoksen ranskalaisella kastikkeella ja kermalla kuorrutetun minttujäädykkeen.

Satoja faneja odotteli Elvistä myös Claridge-hotellin ulkopuolella, mutta aivan turhaan, sillä Elvis solutettiin sisään hotellin takaoven kautta, mistä hänet ohjattiin Balinese Room'iin, jossa tilaisuus pidettiin. Juhlavieraiden syvä huokaus johdatteli hänet pitopöytään, jonka äärellä seremoniat suoritettaisiin. Loputon oli se kiitospuheiden ja palkintojen määrä, joita juhlittu sankarimme sai vastaanottaa.

Taustalta kuuluva vieno astioiden kilinä ja puheen sorina säesti RCA:n George Marekia, joka tuli ojentamaan Elvikselle plakaatin, jossa kerrottiin Elvis Presley -levyjen myynnin saavuttaneen 75 miljoonan kappaleen rajan. Marek kertoi, että lukuun sisältyi juuri ilmestyneen Surrender-singlen myynti; yli miljoona kappaletta kymmenessä päivässä. Elvikselle luovutettiin kyseisestä julkaisusta platina-single. Samaan aikaan toisaalla RCA:n edustaja kutsuttiin puhelimeen, minkä jälkeen kerrottiin, että Elvis oli taas tällä välin myynyt miljoona levyä.

Elvikselle lahjoitettiin RCA:n taholta vielä timanttiupotuksilla varustettu kello. Tämän lisäksi hänelle myönnettiin Dick Clarkin toimesta ”American Bandstand –ohjelman paras miesvokalisti” –palkinto ja Billboard-lehti ilmoitti, että It's Now Or Never oli äänestetty vuoden 1960 singleksi. Japanissa samainen sinkku oli ollut vuoden myydyin, ja tästä ansiosta Elvis bongasi pystin, jonka päällä komeili tuttu Nipper-koira.


Kunniavieras vastaanottaa RCA:n George Marekilta Surrender-platinasinkun.

Kansainvälisiä palkintoja tuli muitakin, nimittäin Etelä-Afrikassa Elviksen levyjä oli myyty yhteensä 10 miljoonaa kappaletta ja siitäkin hyvästä annettiin Elvikselle näyttävän kokoinen pokaali. Pormestari Loeb luovutti Elvikselle, Parkerille ja tämän vaimolle kunniakäärön ja todistuksen Nashvillen juutalaisyhteisökeskukselta. Parker sai vielä erikseen The Music Reporter -lehden ”Vuoden showmies” –palkinnon, mihin hän kommentoi: ”Ostin lehdestä 3000 taalan arvosta ilmoitustilaa. Arvelinkin saavani siitä hyvästä jotain.” Loeb luki tervehdyssähkeitä, joita olivat lähettäneet mm. Danny Thomas, Juliet Prowse, Hal Wallis, Norman Taurog ja Adolph Zukor. Lisäksi hän antoi Elvikselle ja Parkerille Memphisin kaupungin avaimet. Tupelon Pormestari James Ballard esiteltiin. Tuomari Briley kertoi terveiset Nashvillesta. Ja kauniiksi lopuksi Parker ojensi Loebille viestin lupaukseksi siitä, että vähintään 50 000 dollaria Elvis Presley -päivän tuotosta luovutettaisiin hyväntekeväisyyteen. ”Toivottavasti tapahtumasta tulee vuotuinen”, kommentoi Loeb. Tilaisuuden päätteeksi yleisö osoitti seisaaltaan suosiotaan.

Vielä muutama vuosi sitten oli tämä samainen nuorisoikoni saanut hieman toisenlaista ”arvostusta” osakseen: räävitön lanteiden vispaaja, nuorison turmelija, Jumalan pilkkaaja, paholaisen kätyri, neekerien ystävä, kommunistien salajuonen päämesenaatti ym. olivat ”arvonimiä”, joita hänelle oli tuolloin myönnetty. Ajat ilmeisesti olivat muuttuneet, sillä nyt soi kellossa aivan eri ääni: ”Olen ylpeä voidessani sanoa, että Elvis on osa kaupunkiamme”, julisti Pormestari Loeb.

JSN Boot template designed by JoomlaShine.com

The site is not commercial and makes no advertisement for any good nor service.