Artikkelin sivut

Julkaistu alun perin The King -jäsenlehdessä (nro 2–3/1997) 

"Onko kuu väsynyt? Onko aurinko väsynyt? Katsokaa, miten uutterasti ne työskentelevät; eivät ole ihmismuistiin jättäneet väliin yhtään yötä tai yhtään päivää, tervetullein näky tällä Ihmisen planeetalla, maailman suurenmoisen show. Tietenkin on soveliasta, että niiden lähin kilpailija tämän päivän New Yorkissa on Elvis Presley. Muistattehan Elviksen? Hän on Amerikan historian ainoa esiintyjä, josta on tullut vuosikymmenensä jumala esiintymättä tässä kaupungissa."

Näin riimitteli New York Post päivänä, jolloin Elvis oli valloittava kaupungin. Tähden vertaus rakkaisiin taivaankappaleisiimme oli jokseenkin erikoinen. mutta ei suinkaan ainutlaatuinen. Samoissa sfääreissä leijui The New York Times, minkä toimittaja Elviksen shown nähtyään haltioituneena totesi tämän olevan kuin ”prinssi toiselta planeetalta”.

Avausshow 9.6.1972

New Yorkin konsertit: avausshow 09.06.1972 | iltapäivä- ja iltashow 10.06.1972 | iltapäiväshow 11.06.1972

Toukokuun 3. 1972 syntyi kirjallinen sopimus kolmen eri osapuolen kesken. RCA Record Tours/George Parkhill, Manage­ment III/Jerry Weintraub ja All Star Shows/Colonel Tom Parker vahvistivat kyseisellä asiakirjalla viimeksi mainitun osapuolen asiakkaan seuraavan kiertueen yksityiskohdat. Elvis Presley Show'n puolesta sopimuksen hyväksyi allekirjoituksellaan, kuinka ollakaan, Elvis Presley.

Yleinen käsitys on ollut, että Elviksen neljäs konsertti Madison Square Gardenilla järjestettiin viime hetkessä ylimääräisenä suurta kysyntää tyydyttämään, mutta tämä sopimus todistaa sen olleen suunnitelmissa alusta pitäen. Elviksen palkkioksi jokaisesta kiertueen neljästätoista konsertista sovittiin 70 prosenttia pääsylipputuloista, kuitenkin vähintään 70 000 dollaria.

Media oli kingin saapumisesta innoissaan. Vaikka Elvis olikin toki jo 1950-luvulla tehnyt tuttavuutta Ison Ompun kanssa muun muassa televisioimalla siellä itseään, levyttäessään RCA:n studiolla ja pomppiessaan junasta haastattelujen kautta Saksaan seilaavaan paattiin, ei hän ollut koskaan vielä siellä konsertoinut. Kuten Rolling Stone osuvasti totesikin: "Annettuaan tämän kaupungin pitää punaista mattoaan valmiustilassa 17 vuotta Elvis Presley, herra itse, vihdoinkin saapui New Yorkiin 9. kesäkuuta".

Lehdet olivat useamman viikon täynnä Elvis-stooreja, radioasemat soittivat hänen levyjään ympäri vuorokauden, järjestivät kilpailuja ja lahjoittivat voittajille lippuja konsertteihin, levykaup­pojen ikkunat olivat tulvillaan Elvis-levyjä, televisiokanavilla katsasteltiin Elviksen aiempia saavutuksia (esitettiin muun muassa kahdeksan hänen elokuvaansa) ja haastateltiin faneja, eikä tavallinen kadunmieskään voinut välttyä tietoiskulta nähdessään RCA:n Times Squarelle pystyttämän valtavan plakaatin: "RCA Records welcomes Elvis and The Colonel to New York City". Selvästikin joku Elvis-niminen heppu oli kaupungissa.


Elvis Manhattanilla, The Warwick -hotellin edustalla 17. maaliskuuta 1956, Dorsey Brothersien tv-shown kuvausten aikoihin.

Elviksellä itsellään oli arvatenkin ristiriitaiset odotukset tulevasta historiallisesta tapahtumasta. "Elvis ei ollut koskaan tuntenut oloansa mukavaksi New Yorkissa", muisteli Marty Lacker. Muistissa oli varmastikin se aivan ensimmäinen visiitti maaliskuussa 1955, jolloin Blue Moon Boys -kvartetti yritti päästä esille televisioon Arthur Godfreyn kykyjenetsintäohjelmassa. "Kiitos ei, täällä ei tuollaisia etelän juntteja kaivata", oli ystävällinen vastaus. Tai jotakin sinne päin.

Häijyyden huippu oli kuitenkin ollut se vastaanotto, minkä Elvis sai New Yorkin arvonsa tuntevilta toimittajilta läpimurtovuonnaan 1956. Epäilenpä pahoin, ettei koskaan ole viihdetaiteilijaa lyöty lyttyyn niin useasti, niin monelta taholta ja niin asiantuntemattomasti kuin Elvistä tuona armon vuonna. Nimittäin armoa ei annettu. Mutta ei sitä kyllä pyydettykään: "Those people in New York are not gonna change me none", totesi tuohtunut tähti surullisenkuuluisan Steve Allen -shown jälkeen.

Kuitenkin aikaa oli noista ajoista kulunut, haavat parantuneet ja Elvis tullut hyväksytyksi kunnon amerikkalaisena sankarina. Nyt New Yorkin lehdistä saattoi lukea sellaisenkin otsikon kuin "It's Normal To Be An Elvis Nut". Normaalia oli varmasti myös se, että Elvis silti pohti mielessään epäonnistumisen mahdollisuutta. Ehkä hän ei sytyttäisikään omintakeista newyorkilaisyleisöä niin kuin oli tehnyt muualla konsertoidessaan.

Juuri kesäkuussa 1972 ensimmäistä kertaa kiertueelle lähtenyt Elviksen velipuoli Billy Stanley tiesi, "että Elvis oli hermostunut New Yorkissa esiintymisestä. Hän kyllä tiesi ihmisten rakastavan häntä kaikkialla ja tiesi, että jos vain antaisi Ison Omenan yleisölle hyvän shown, he reagoisivat samoin kuin muutkin yleisöt. Mutta hän tiesi myös New Yorkin olevan mediakeskuksen... Hän tiesi heidän voivan painaa hänet maan rakoon".

Valmistautuessaan tulevaan koitokseen Elvis lomaili toukokuussa Havaijilla ja ehtipä käydä vielä Las Vegasissakin katsastamassa Glen Campbellin shown.

JSN Boot template designed by JoomlaShine.com

The site is not commercial and makes no advertisement for any good nor service.