Artikkelin sivut

Madison Square Garden

"Kun ensi kertaa julkistettiin tieto, että kiertue alkaisi kesäkuussa New Yorkista, lehdistö vakuutteli historiaa tehtävän kahdellakin tavalla: rock and rollin kuningas tulisi ensi kertaa New Yorkiin ja esiintyisi maailman luultavasti parhaimmassa rokkipalatsissa Radio City Music Hallissa", kirjoitti Rolling Stone.

Esiintymispaikka lienee ollut vain lehdistön spekulaatiota, sillä totesihan Elvis itsekin heidän joutuneen odottamaan vuoroaan päästäkseen Gardeniin. ("Couldn't get a good building in fifteen years!") Paljon suurempana Garden olikin loogisempi vaihtoehto suurien yleisö- ja taalamäärien saavuttamiseksi, minkä oli muutaman vuoden sisällä todistaneet muun muassa Rolling Stones, Tom Jones, Sly & Family Stone, Led Zeppelin, Jackson Five ja George Harrisonin konsertti Bangladeshin hyväksi. Tom Jones tuntuu olleen Gardenilla kuin kotonaan esiintyen siellä jo kolmantena vuotena perättäin hieman ennen Elvistä eli 31.5.1972.


Manhattania lintuperspektiivistä. Keskellä pyöreä Madison Square Garden -kompleksi.

"Voitte vain kuvitella, miltä meistä tuntui esiintyä New Yorkin Madison Square Gardenissa", muisteli Charlie Hodge. "Aina lapsuudesta lähtien olimme kaikki kuulleet siellä pidetyistä erilaisista tapahtumista. Olin kuullut tarinoita Gene Autryn siellä järjestämästä rodeosta. Niinpä olikin erittäin jännittävää olla siellä."

Nykyinen Garden-kompleksi on sen neljäs "kehitysversio" ja sijaintipaikkaakin on vaihdettu jo kolmasti. Ainoastaan kaksi ensimmäistä rakennelmaa olivat edes lähellä itse Madison-aukiota, eikä missään niistä ole ollut kasvillisuutta siinä määrin, että sana Garden eli puutarha kuvaisi niiden käyttötarkoitusta. Perustamisestaan eli vuodesta 1871 lähtien Garden on toiminut moninaisten tapahtumien pitopaikkana: suuria kokoontumisia, sirkusta, jääkiekkoa, koripalloa, hevos- ja koirakilpailuja, rodeota, painia, nyrkkeilyä, tennisturnauksia, yleisurheilua, eläinnäyttelyitä, rock-konsertteja. Sekä lätkäjengi New York Rangers että Knicks-koripallohujopit pitävät Gardenia kotiareenanaan.

Vuonna 1968 revittiin arkkitehtuurisesti näyttävä Penn Station maan tasalle, jotta tuolle paikalle saatiin pystytetyksi tämä nykyinen, monien mielestä mauttoman näköinen Garden. Sittemmin oli tämä Elviksenkin käyttämä areena tarkoitus laittaa vanhainkotiin ja rakentaa tilalle Gardenin viides versio. Päättävät tahot ottivat kuitenkin järjen käteensä ja päättivät kompleksoida olemassa olevaa kompleksia 200 miljoonalla dollarilla. Näin tämän päivän gardenisti ei näe edessään aivan samaa näkymää kuin Elvis aikoinaan.

”Wouldn't you wait in line to see a king?”


Lippujonoa Manhattanilla: Kunkku on nähtävä!

Lipunmyynti konsertteihin aloitettiin maanantaiaamuna 8. toukokuuta. Alun perin kello kymmeneksi ilmoitettua viiden lippukojun avausta aikaistettiin kahdella tunnilla, koska jono oli jo tuolloin venähtänyt useamman korttelin pituiseksi.

The Star-Ledger kertoi artikkelissaan jonon ensimmäisenä olleesta 24-vuotiaasta viehättävästä vaaleaveriköstä Ohion Columbuksesta. Becky Tewell oli ystävänsä kanssa ajanut New Yorkiin 13 tuntia ja ilokseen huomannut olevansa ensimmäinen jonottaja perjantaiaamuna kello 10. Vaivansa palkaksi Becky sai kätösiinsä kymmenen kalleimman eli 10 dollarin paikan lippua. (Aluksi lippuja myytiin vain kolmeen konserttiin ja ostorajoitus oli kymmenen lippua henkeä kohden.) "Ne ovat kaikki eturivistä. Halusin päästä häntä lähelle. Hän on kuningas. Olen rakastanut häntä 12-vuotiaasta asti; hänen ääntään ja lauluaan. Ja hän on jumalaisen komea. Hän on kuin hieno viini, hän paranee vanhetessaan." Becky kertoi ääni väristen toimittajalle, kuinka oli tavannut Elviksen kasvotusten Las Vegasissa edellisvuoden helmikuussa, ja että Gardenin show olisi hänen 22. Elvis-konserttinsa.

Jonotuskaaosta oltiin helpotettu siten, että 60.000 li­pusta neljäsosa oli saatavilla Ticketron-myymälöiden kautta. Jerry Weintraub, joka oli toiminut edellistenkin Elvis-kiertueiden promoottorina, kertoi toimittajalle tylyn uutisen: kaikkien – kyllä vain, jopa konserteista kirjoittavien toimittajien – oli ostettava oma lippunsa. Vapaalippuja oli turha kinuta. (Lillian Roxon selitti samaa asiaa Daily Newsin artikkelissaan. "Weintraub, pitkä, komea jalokivikauppiaan poika Bronxista, joka aloitti postivirkailijana ja työsti tiensä rockpromootion huipulle, sanoo tämän olevan yksi Tom Parkerin perussäännöistä: fanit ensin.") Joten siitä vaan jonottamaan. Ja oli syytä pitää kiirettä, sillä konsertit olivat olleet "aina ja kaikkialla loppuunmyytyjä", totesi Weintraub.

Herra toimittaja oli utelias tietämään, miksi ihmeessä kannatti tuntitolkulla nähdä vilua ja nälkää muutaman lipun takia. Syitä oli yhtä monta kuin jonottajaakin, mutta mielestäni jotenkin vain osuvin tuli kolmekymppiseltä mieheltä: "Vaimoni ottaisi avioeron, jos en niin tekisi".

JSN Boot template designed by JoomlaShine.com

The site is not commercial and makes no advertisement for any good nor service.