Artikkelin sivut

Elvis As Recorded At Madison Square Garden

Elvis As Recorded At Madison Square Garden -albumi on tehnyt Elviksen lauantai-illan (10.6.1972) keikan faneille tuttuakin tutummaksi. Ennen kello 21.29 ilmoille kajahtanutta Also Sprach Zarathustraa oltiin yleisöä lämmitelty vähän niin ja vähän näin. Konserttiin tulijat olivat ruuhkauttaneet puoli Manhattania pysähdyksiin, joten shown alkua viivytettiin sen verran, että kaikki saivat lihavat aht... lompakkonsa tuoleilleen. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun olivat ostaneet joko Elvis-julisteen, Elvis-ohjelmalehtisen, Elvis-värikuvan tai Elvis-mitänytolikintarjollan.

Al Dvorin oli ottanut avausillasta opikseen ja esitteli nyt Jackie Kahanen Elviksen erittäin hyvänä ystävänä. Niinpä Kahane saikin olla lavalla täydet 15 minuuttia. Sweet Inspirations esitti nimikkokappaleensa lisäksi mm. biisit Ain't No Sunshine ja Love The One You're With, minkä jälkeen Dvorin kehotti väkeä siirtymään väliajalla ravintolapalvelujen pariin. Syökää, juokaa ja olkaa unohtamatta, että Elviksen huomiseen show'hun on yhä lippuja saatavilla!

Ja niinpä valojen jälleen sammuttua ja Straussin soidessa Elvis sprinttasi lavalle punatakkisten turvamiesten ympäröimänä. Yllään Porthole-asu Elvis oli valmis rokkaamaan New Yorkin kumoon.


Billboard Magazinen mainos (24.6.1972).

RCA nauhoitti molemmat 10. päivän konsertit. Elviksen tuottaja Felton Jarvis, joka myös toimi kiertueilla ääniteknikkona, oli tuolloin kykenemätön olemaan paikalla. Feltonilla oli vikaa munuaisissa ja tarvitsi välitöntä dialyysihoitoa. Elvis halusi välttämättä auttaa ystäväänsä ja järjesti suhteillaan tälle jonon ohi uuden munuaisen sekä kustansi koko elinsiirron. Fel­ton oli enemmän kuin kiitollinen. "Hän oli rinnallani, kun eniten tarvitsin häntä. RCA:n halutessa hänen esiintyvän Madison Square Gardenissa olin munuaiseni takia vuoteen omana. Heidän kysyessä Elvikseltä ja Eversti Parkerilta, voisivatko he äänittää shown, nämä vastasivat 'Kyllä, mutta ainoastaan, jos maksatte Felton Jarvisille sen, minkä hän olisi saanut täällä ollessaan.'"

Niinpä Feltonin kenkiin äänityksistä vastaamaan hyppäsi Joan Deary. Tuolloin Deary toimi RCA:n varatoimitusjohtajan Harry Jenkinsin (vastuualueenaan tuote nimeltä "Elvis Presley") avustajana. Jerry Hopkinsille Deary muisteli virheellisesti RCA:n äänittäneen kaksi show'ta, yhden lauantaina ja toisen sunnuntaina! Eräässä myöhem­mässä haastattelussaan hän korjasi muistojaan. "Nauhoitimme lauantai-iltapäivänä ja -iltana. Yritimme kyllä nauhoittaa sunnuntainakin, mutta meillä oli ongelmia. Meillä oli paljon teknisiä ongelmia."


Iltashowssa 10.6.1972, koko Porthole-asuisessa komeudessaan.

Levyn miksaus alkoi välittömästi aikaisin maanantaiaamuna. Tarkoituksena oli saada levy nopeasti markkinoille ja näin hyödyntää kaikki Garden-keikkojen aiheuttama mediapyöritys. Dearyn tehtävänä oli valita noista kahdesta nauhoitetusta konsertista toinen julkaisua varten, ja hän valitsi iltashown, koska se oli hänen mielestään kaikin tavoin parempi. Elviksellä ei ollut asiaan mitään sanottavaa, Deary muisteli, koska "Elvis ei tiennyt, että olimme nauhoittaneet Madison Square Gardenilla, kuin vasta jälkeenpäin! Aloitimme miksauksen maanantaina ja päätimme tehdä levyn ilman raitoja eli ilman tyhjiä välejä kappaleiden välissä. Tiesimme sen saavan tiskijukkien raivostumaan, koska he eivät näin löytäisi helposti kappaleiden alkuja, mutta meillä ei ollut muuta mahdollisuutta. Meidän olisi pitänyt laskea äänentasoa, mutta halusimme pitää sen ylhäällä jännittävyyden takia.

Viikkoa myöhemmin miksasimme radioasemille toisen version raidoilla. Maanantai-iltana hyväksyimme levyvedokset ja lähetimme ne prässäämölle, jotta saisimme aloitetuksi tuotannon tiistaina. Keskiviikkona levy oli jo kaupois­sa. Saimme siis levyn markkinoille kolmessa päivässä itse konsertista. En usko vielä kenenkään pystyneen samaan", ylpeili Deary. Eikä pystynyt RCA:kaan, sillä Deary kyllä liioitteli jonkin verran. Elvis As Recorded At Madison Square Garden -levyn julkaisupäivä oli maanantai 19. kesäkuuta, siis yhdeksän päivää konsertin jälkeen.

Pikaista julkaisua edesauttoi se, että levyn kansi oli lähes valmis. RCA kun oli jo teettänyt kannet suunniteltua Standing Room Only -julkaisua varten. JotenMadison-levyn kannessa komeilee kuva Elviksestä Jacksonvillen keikalta 16.4.1972.


Peruuntuneen Standing Room Only -projektin kansi, jossa Elvis kuvattuna Jacksonvillessa 16.4.1972. Elviksen nykyisistä levyjulkaisuista vastaava Ernst Jorgensen on kertonut, että albumin piti sisältää huhtikuun 1972 On Tour -kiertueen nauhoituksia.

Levyn häthätää tehtyä miksausta on arvosteltu aina sen julkaisusta lähtien. Joka tapauksessa levy oli ilmestyessään pisin siihenastisista Elvis-äänitteistä ja ensimmäinen kokonaisen shown sisältävä julkaisu.

Itse levyn sisällöstä on eri lehdissä käyty jos jonkinmoista spekulointia ja lähinnä siitä, miten paljon RCA editoi tuota konserttia. Eräskin luotettavalta tuntuva artikkeli kertoo hämmästyttävän tarkasti oikein sekuntien kanssa, kuinka paljon ja mitä levyltä on jätetty pois. Sen tärkein väite on se, että Elvis olisi tuossa konsertissa esittänyt kappaleet Until It's Time For You To Go ja Blue Suede Shoes, mutta että ne oltaisiin jätetty LP-levyn rajallisen soittoajan takia julkaisulta pois. Itsekin aikoinani ihmettelin aivan samaa asiaa, sillä Elvis esitti nuo kappaleet kaikissa kolmessa muussa show'ssa. Miksei siis tässä julkaistussakin?

Etsivä löytää, sanotaan, ja niin löysin minäkin. Ni­mittäin todisteet, joiden voisi luulla kumoavan väitteet noista em. "haamubiiseistä". Madison-levyn kesto näyttää olevan himppusen vaille 53 minuuttia. Varietyn Frank Segers kertoo artikkelissaan Elviksen heittäneen 52 minuutin shown ja The Village Voicen Ira Mayerin mukaan Elvis oli lavalla tasan 50 minuuttia. Eli jos Madison-levyyn lisättäisiin vielä nuo kaksi puuttuvaa" kappaletta; shown kesto olisi ollut lähes 57 minuuttia, mikä olisi aivan liikaa verrattuna noiden toimittajien ajanottoon. Lisäksi (ja tämä on yleisen syyttäjämme raskauttavin todiste) Elviksen esitykseen tyytymätön Roy Hollingworth tuntui olevan pettynyt, koska Elvis "ei edes esittänyt Blue Suede Shoesia!"

Muutoin konserttia kyllä on kopeloitu ainakin sen verran, että bändiesittelyn paikkaa on muutettu. Elvis esitteli taustajoukkonsa aina Suspicious Mindsin jälkeen (niin Gardenissa kuin muutoinkin tällä kiertueella), mutta levyllä ne on siirretty heti b-puolen avausraidan eli The Impossible Dreamin jälkeen. Jotkut muut ovat olleet tietävinään, että myös Elviksen puheita olisi hieman poistettu.


Iltashow 10.6.1972. Lainvartijakin on hetkeksi jäänyt seuraamaan esitystä.

Pianisti Glen Hardin on ainakin sitä mieltä, että RCA meni tekemään nauhalle tuhmat temput. "Mielestäni Elvis ei koskaan laulanut paremmin kuin Madison Square Gardenilla. Minusta hän kuulosti tosi hyvältä. Olinkin todella pettynyt heidän julkaistua levyn, koska joku oli nopeuttanut nauhaa ja se kuulosti karmealta." Nopeutettu? No, en ala kinaamaan Glenin kanssa, koska käsittääkseni hänellä on parempi musiikkikorva kuin minulla. Samoin em. RCA-pomo Harry Jenkins kertoi tuolloin aikoinaan Billboardin toimittajalle Phil Gelorminelle, että Elviksen mielestä "the band was a bit rushed". En oivalla, tarkoittiko Elvis sitä, että show'ta todella oli hieman nopeutettu, vai sitä, että bändillä vain oli kova vauhti päällä. Päätelkää itse.

Itse haluaisin vielä mainita pienoisen ihmetykseni levyn sisällöstä tai paremminkin Elviksen repertuaarista näillä Garden-keikoillaan. Kuten on toivottavasti tullut tästä jutusta selväksi, New Yorkissa oli vaativa yleisö, joka oli tottunut rokkaamaan. Kun Elvis kerran oli peloissaan yleisön reaktiosta, miksei hän pelannut varman päälle? Eli sisällyttänyt enemmän rokkia tai ainakin rollia ohjelmistoonsa. Elviksen pelkoa ei var­mastikaan vähentänyt se tieto, että Rick Nelson oltiin buuattu lavalta Gardenissa lokakuussa 1971, koska tämä ei juurikaan laulanut niitä vanhoja tuttuja hittejään. (Tästä Nelson saikin aiheen Top 10 -hittiinsä Garden Party.)

Näin ollen olisi voinut kuvitella Elviksen hylkäävän esimerkiksi American Trilogyn (oltiinhan sentään jenkkien kotiareenalla) ja esittänyt enemmän 1950-luvun varmoja nakkejaan. Varsinkin kun kaikki lehtiartikkelit kertovat, kuinka yleisö ihastui eritoten näihin tuttuihin juttuihin, erityisesti Hound Dogiin. Samoin olisi voinut kuvitella vaikkapa Burning Loven olleen kova sana uutena hittinä. Vaikka julkaistiinkin singlenä vasta elokuussa, Elvis oli esittänyt sitä jo edelliskiertueella.


George Parkhill (oikealla) luovutti Elvikselle kultalevyn Madison-albumista, Las Vegasissa, elokuussa 1972.

Levy siis julkaistiin yhdeksän päivän kuluttua itse konsertista, ja tuona lyhyenä aikana sille oli kertynyt ennakkotilauksia jo 250.000 kappaletta! Myynti siis ylitti nopeasti kultalevyyn oikeuttavan määrän, minkä asian vahvisti RIAA 4. elokuuta. Las Vegas Sun -lehdessä oli 9. elokuuta kuva Elviksestä vastaanottamassa kultalevyä RCA:n George Parkhilliltä harjoitustensa lomassa. Elvishän oli aloittanut uuden Vegas-kiinnityksensä juuri tuona kultalevyn vahvistamispäivänä. Billboardin LP-listalle levy nousi heinäkuun alussa ja oli parhaimmillaan syyskuussa kaksi viikkoa sijalla 11. Helmikuussa 1973 levy pulpahti 34 listaviikon jälkeen pois kahdensadan myydyimmän levyn listalta. Kuinka ollakaan juuri samalla viikolla listalle ilmestyi (sijalla 99) eräs toinen live-albumi nimeltään Aloha From Hawaii.

Englannissa levy julkaistiin myös pikapikaa kolmisen viikkoa tapahtuman jälkeen. Listoilla se nähtiin ensimmäistä kertaa heinäkuun 17:nä ja kahdenkymmenen listaviikon aikana se oli parhaimmillaan sijalla 3. Muun muassa Australiassa levy myi helposti kultalevyn verran ja eritoten Japanissa myyntiluvut olivat huikeita. Gracelandissa oleva, RCA:n lahjoittama kultalevykokoelma osoittaa Madison-lätyn kohdalla multiplatinaa. Eli levy on myynyt neljän kultalevyn verran! Ja tuo määrä on ainoastaan Yhdysvaltain myynnistä.

Heinäkuussa 1972 Rolling Stone arvioi uutta levyä toimittajansa Bob Palmerin miettein. Jo artikkelin legendaariset avaussanat vihjasivat levyn saamista kehuista: "Tämä on hiton hieno levy, ystävät, ja tulette pitämään siitä, tykkäsitte siitä tai ette".

JSN Boot template designed by JoomlaShine.com

The site is not commercial and makes no advertisement for any good nor service.