Artikkelin sivut

Juhlakalu saapuu


Elvis on laskeutunut Havaijille, vierellään elokuvatuottaja Hal Wallis ja hattupäinen Eversti Parker.

25. maaliskuuta kello 12.15 kosketti Pan American Airwaysin suihkukone Honolulun kansainvälisen lentokentän pintaa. Samalla rikkoontui äänivalli – ei suinkaan koneen ansiosta, vaan 3000 hysteerisen fanin kirkuessa tervehdystään: ”Hi, E-L-V-I-S…!” Innokkaimmat fanit olivat saapuneet paikalle yli kolme tuntia etuajassa, ja joukossa oli teinien lisäksi yllättäen myös vanhempaa väkeä. Lopulta heidän odotuksensa palkittiin, kun noin vartti laskeutumisen jälkeen heidän lentopelosta kalpea idolinsa ilmestyi koneen ovensuuhun. Samalla koneella saapui Havaijille myös näyttelijä James Stewart perheineen, mutta Jimmyä ei huomannut kukaan.

Huumaava kiljunta täytti ilman, kun Elvis asteli vaivalloisesti eteenpäin valtaisa lei-kerrostuma kaulallaan. Radioasema KPOI:n tiskijukka Ron Jacobsille hän pystyi vain toteamaan, että ”On hienoa palata takaisin, ja kiitoksia kaikille.” Myös hellehattuinen radiotoimittaja Tom Moffat oli paikalla utelemassa Elvikseltä mitä hänen iltapäiväohjelmaansa kuuluisi seuraavaksi. Seitsemänkymmentäviisi Honolulun sotilaspoliisia oli vastaamassa tähden turvallisuudesta, ja saattamassa häntä Hawaiian Village –hotelliin.


Elviksen majoituspaikka, Hawaiian Village Hotel, vuonna 1961.

Parhaiten tuota lentokentällä ja hotellilla vallinnutta anarkiaa kuvaili shown esiintyjäkaartiin kuulunut kantrikoomikkoveteraani Minnie Pearl: ”Sitä kaaosta ei voi kuvailla sanoin. En ole eläessäni nähnyt niin paljon naisia. He kiljuivat. He ulvoivat. Olin aivan kauhuissani. Ajattelin: ’He tappavat hänet.’ Niin he olisivat tehneetkin jos olisivat päässeet hänen kimppuunsa, niin ainakin pelkään. No, lopulta me pääsimme limusiineihin – ne oli pysäköity ihan koneen viereen – ja menimme hotelliin, Hawaiian Villageen.

Hotellissa on sellainen lanai-tyyppinen uloke, ja kun me saavuimme paikalle siellä oli viisisataa kirkuvaa naista eikä aitaa niin kuin lentokentällä. Joten se oli tosi vaarallista. Nousimme Elviksen kanssa limusiinista – en unohda sitä koskaan. Poliisit muodostivat sellaisen ihmisketjun pitääkseen ihailijat takanaan, mutta väki pääsi läpi. Naisia, kiljuvia naisia, kaikenikäisiä. He pääsivät poliisiketjun käpi ja kävivät kiinni Elvikseen. Tom Parker pelästyi tietenkin kuollakseen. Pääsimme lopulta pakoon ja sisään hotelliin. Minä kysyin Elvikseltä: ’Miten sinä kestät tuollaista?’ Hän vastasi: ’Siihen tottuu.’ Mihin minä sanoin: ’Nuo naisethan voisivat tappaa sinut.’ Hän vastasi: ’Eivät he minulle pahaa tee.’”

 
Kalliimmat 100 dollarin pääsyliput edestä ja takaa.

Illan konsertti oli jo lähes loppuunmyyty. Halvimmat liput olivat menneet kuumille kiville, mutta kaksi päivää aikaisemmin järjestetystä puhelinmyyntikampanjasta huolimatta, oli sadan dollarin lippuja edelleenkin jäljellä. Joten Parker oli taas mies paikallaan: hän järjesti vielä viime hetken mainostempun ilmoittamalla, että jos komission puheenjohtaja H. Tucker Gratz saisi myytyä viisikymmentä lippua shown alkuun mennessä, niin hän ja Elvis ostaisi toiset viisikymmentä lippua (arvo 5000 dollaria). Näin myös tapahtui. Everstin ja Elviksen ostamista lipuista lahjoitettiin 30 kappaletta paikallisen sotasairaalan potilaille.

JSN Boot template designed by JoomlaShine.com

The site is not commercial and makes no advertisement for any good nor service.