Elviksen ja hänen ystävänsä/henkivartijansa, Red Westin, viimeinen puhelinkeskustelu lokakuussa 1976. Lohduton tarina, jossa Elvis tilittää tuntojaan salaa äänitetyssä puhelussa vain vajaa vuosi ennen kuolemaansa. Mitä hän ajatteli avioliitostaan, lääkkeiden käytöstään, terveydestään, bisneksistä, oikeusjutuista ja ystävistään. Alun perin keskustelu julkaistiin muokattuna Red ja Sonny Westin sekä Dave Heblerin paljastuskirjassa Elvis – What Happened?, elokuun alussa 1977. Elviksen siis vielä eläessä. Olen suomentanut keskustelun sellaisena kuin se kuullaan vuonna 1998 julkaistulla alkuperäisellä äänitteellä. Apuna on käytetty myös kirjoja Elvis: What Happened? ja Word for Word (Jerry Osborne).


Elvis ja Red West, Los Angeles, 11. toukokuuta 1974.

Varhaisena lokakuun aamuna, vuonna 1976, Red Westin kotona Los Angelesissa soi puhelin. Se herätti Redin sikeästä unesta, mutta hän oli päättänyt vastata, koska hänellä oli aavistus siitä kuka se saattaisi olla. Yllätys ei ollut suuri, kun Red nosti luurin ja kuuli linjan toisesta päästä vanhan ystävänsä tutun, mutta väsyneen äänen: ”Taidan olla selityksen velkaa”, totesi Elvis.

Red oli yrittänyt tavoittaa Elvistä jo edellisenä päivänä, mutta puhelimeen vastannut Charlie Hodge kertoi Elviksen olevan nukkumassa. Red ei niellyt selitystä, ja tuohtuneena hän luopui yrityksestä päästä puheisiin ex-pomonsa kanssa. Mutta nyt Memphisistä yhdistetty kaukopuhelu oli se, mitä hän oli odottanut, vain ja ainoastaan siksi, että saisi vastauksia hänen mieltänsä kaivertaviin kysymyksiin. Vastauksia mihin? Puheluun oli olemassa vahva motiivi. Eli kuten Irwin Goodman aikoinaan lauloi: ”Kaikki alkoi siitä, kun mä lopputilin sain…”

Elviksen henkivartijatiimin ”voimakaksikko” Red ja Sonny West olivat jo pitkään aiheuttaneet Elvikselle päänvaivaa lukuisilla pahoinpitelysyytteillä, joita he olivat haalineet konserttikiertueiden aikana, suojellessaan Elvistä. Sen lisäksi, että Elviksellä oli mitta tullut täyteen heidän kovakouraisesti harjoittamaansa praktiikkaa kohtaan, niin kaverukset olivat myös tunkemassa näppejään hänen yksityiselämäänsä, muun muassa yrittämällä rajoittaa Elviksen rajusti kasvanutta lääkkeiden kulutusta. Se oli viimeinen pisara. Heinäkuussa 1976 Elvis erotti Redin ja Sonnyn. Kaupanpäällisiksi sai lähteä myös kolmas henkivartija ja karateka Dave Hebler.

Vaikka erottamispäätöksen takana oli muitakin lähipiiriin kuuluvia ihmisiä, niin lopullinen päätös ja vastuu oli Elviksen. Mutta sen sijaan, että Elvis olisi itse henkilökohtaisesti ottanut yhteyttä kyseiseen kolmikkoon, hän laittoi isänsä asialle. Vernon ilmoitti asiasta puhelimitse ensin Sonnylle, ja sen jälkeen ”ilosanoman” saivat kuulla muut. Erottamiset eivät viime vuosien kuluessa olleet mitään uutta Elviksen lähipiirissä, ja yleensä jonkin ajan kuluttua lähtöpassin saaneet kutsuttiin takaisin palvelukseen. Mutta tällä kerralla ”passinsa” lunastaneet eivät aikoneet palata.

Rediä ja Sonnya hiersi erityisesti se tapa, jolla heidät Vernonin sanoin ”päästettiin menemään”, puhumattakaan siitä, että heidän vuosia kestänyt ystävyys ja lojaalisuus palkittiin tällä tavalla. Varsinkin Red, joka oli ollut Elviksen ystävä jo kouluajoista asti ja käytännössä omistanut koko elämänsä Elvikselle, heitettiin nyt menemään kuin käytetty tiskirätti. He olivat myös erittäin pettyneitä siihen, ettei Elviksessä itsessään ollut tarpeeksi miestä tulla kertomaan heille asiaa silmästä silmään.


Elvis: What Happened? -ensipainoksen taka- ja etukansi. Kirja julkaistiin 1. elokuuta 1977, noin kaksi viikkoa ennen Elviksen kuolemaa.

Katkeruuden kitkerä siemen sai nyt hedelmällisen kasvualustan, joka alkoi itää miesten mielessä, kasvaen lopulta niin suureksi, että se synnytti ajatuksen julkaista heidän entisestä pomostaan kirja, joka paljastaisi kaiken. Ensin he tarvitsivat kirjalleen haamukirjoittajan. He ottivat yhteyttä tv-käsikirjoittajaan Rick Huskey'hyn, mutta hän kieltäytyi. Sitten he kysyivät Vegas-journalisti Frank Liebermania tehtävään, ja hän myöskin sanoi ei. Mutta National Star -tabloidlehden australialainen juorutoimittaja Steve Dunleavy suostui tehtävään välittömästi. Kustannussopimus solmittiin amerikkalaisen Ballantine Booksin kanssa.

Myös tulevan kirjan päähenkilön korviin alkoi kantautua huhuja kyseisestä projektista. Asiasta huolestunut ja syvästi masentunut Elvis yritti vielä lahjoa pojat takaisin. Hän tarjosi lakimiehensä välityksellä heille jokaiselle 50 tuhannen dollarin korvausta ja rahallista tukea kouluttautua uuteen ammattiin, mutta tuloksetta. Elvis oli siis pakotettu tarttumaan siihen epämiellyttävään tehtävään, mitä hän oli tähän asti kaikin tavoin yrittänyt vältellä: hän soitti Redille…

Red oli jo osannut varautua tulevaan puheluun, joten hän oli virittänyt nauhurin valmiiksi, äänittääkseen keskustelun. Hän tietenkin toivoi saavansa nauhoitteesta uutta herkullista materiaalia tulevaa kirjaansa varten, jonka parissa hän jo kovasti touhusi. Kirjasta myös saattaisi tulevaisuudessa koitua oikeudellisia seuraamuksia, joten nauha toimisi siinä tapauksessa todistusaineistona. Kyseinen äänite julkaistiin ensimmäisen kerran All The King's Men –videosarjan kylkiäisenä, erillisellä c-kasetilla, vuonna 1998.


Varhaisimmat kuvat, sekä sisältä että ulkoa, racquetball-hallista, joka valmistui Gracelandin takapihalle syyskuussa 1975. Kuvien ajankohta tuntematon.

Koska suuri osa keskustelusta käsittelee juuri silloin meneillään olevaa oikeusprosessia, niin onkin aiheellista kertoa asiasta hieman taustatietoja. Helmikuussa 1976, Elviksen lääkäri Dr. George Nichopoulos ja kiertuemanageri Joe Esposito saivat Elviksen houkuteltua hankkeeseen, jossa tarkoituksena oli rakentaa useita Presley's Center Courts –nimen alla toimivia racquetball-halleja (squashia muistuttava pallopeli) ympäri maata. Puoli vuotta aikaisemmin, oli myös Elvis itse, rakennuttanut vastaavanlaisen hallin Gracelandin takapihalle.

Kysymättä edes Eversti Parkerilta, Elvis suostui suostui allekirjoittamaan sopimuksen, jossa hänet nimitettiin hallituksen puheenjohtajaksi. Hän lainasi projektiin sekä nimensä että 1,3 miljoonaa dollaria National Bank of Commercelta omaa kotitaloansa vastaan, vain auttaakseen ystäviään alkuun. Elvis ei odottanut itse hyötyvänsä siitä taloudellisesti mitään, vaan kuvitteli ajan myötä saavansa sijoituksensa takaisin.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan homma rupesi niin sanotusti menemään kiville, ja Elvikseltä alettiin vaatimaan lisää rahaa. Tässä vaiheessa Elvis alkoi ymmärtää mistä oikein oli kysymys, ja vetäytyi hankkeesta. Koko tapahtuma sai kliimaksinsa seuraavana vuonna, kun yhtiön neljäs osakas, memphisläinen kiinteistövälittäjä ja osakekauppias Mike McMahon, yhdessä Joe'n ja Nick'in kanssa, haastoivat Elviksen oikeuteen maksamattomista veloista.


Kuuntele Red Westin ja Elviksen puhelu YouTubesta.

Red West aloittaa vuonna 1998 julkaisemansa äänitteen puhelinkeskustelusta näillä sanoilla: ”Tulette kuulemaan minun ja Elviksen välisen puhelinkeskustelun, jonka äänitin lokakuussa 1976, kun olin Los Angelesissa kirjoittamassa kirjaa Elvis: What Happened?, yhdessä serkkuni Sonny Westin ja Dave Heblerin kanssa. Se ei ollut salaisuus, että olimme tekemässä kirjaa. Ja Elviksen tuntien, tiesin, että hän yrittäisi ottaa yhteyttä. Tiesin myös, että meitä tultaisiin kutsumaan valehtelijoiksi, juudaksiksi, pettureiksi ja muilla lisänimillä, fanien, ja jopa joidenkin ihmisten taholta, jotka tunsimme hänen kauttaan ja olivat läheisiä, aina tuohon hetkeen asti.

Tiesin, että hän tulisi paljastamaan keskustelussa tarpeeksi sellaisia asioita, jotka vahvistaisivat sen, mitä kirjassamme kerroimme. Se paljasti kuitenkin jopa enemmän kuin olin odottanut, enemmän kuin mitä olisin halunnut kuulla. Tällä tarkoitan sitä, että kuulin surullisen ja yksinäisen miehen, miehen jonka kanssa kasvoin, jonka nousua seurasin köyhyydestä, aina siihen kaikkein suurimpaan viihdyttäjään asti, jollaista maailma ei enää koskaan näkisi. Hän oli poika aikuisen miehen ruumiissa, joka ei pystynyt käsittelemään sitä kuuluisuutta, jonka hän oli saavuttanut. Minulla oli painostava tunne siitä, että en enää koskaan näkisi parasta ystävääni… ja olin oikeassa."

"He yrittävät todistaa meidät mielisairaiksi. Koko porukan."


Viimeisiä kuvia Elviksestä ja monivuotisesta tyttöystävästä Linda Thompsonista yhdessä. Pariskunta on lähdössä Gracelandista kohti tulevan kiertueen ensimmäistä kohdetta Chicagoa, 14. lokakuuta 1976. Kuukausi myöhemmin Linda jätti Elviksen.

Elvis: Miten menee?

Red: Heräsin juuri.

Elvis: Meillä oli täällä taas lauluiltamat. Hommasin pari uutta kitaraa, ja lauloin persukseni ruvelle. Katselen tässä piirrettyjä. Olen itsekseni, Linda (Thompson) on L.A.:ssa (Los Angeles). Hän vaihtaa asuntoa. Meillähän oli se huoneisto, mutta ihmiset saivat selville, että minä olin sen takana, ja nostivat vuokran kaksinkertaiseksi. Hän (Linda) löysi toisen asunnon, saman kadun varrelta. Charlie (Hodge) kertoi minulle siitä keskustelusta, mikä teillä kaikilla oli ollut. Taidan olla selityksen velkaa.

Red: Toivoin, että olisit tullut minun luokseni kertomaan sen.

Elvis: Minä en tee sellaista, koska ne asiat kuuluvat isälleni.

Red: Eivät kuulu.

Elvis: Minulle oli kasaantunut paljon ylimääräisiä paineita. Tiedät sen racquetball-jutun. Kaksi hallia yhteensä 1.300 000 dollaria? Olin ymmärtänyt, että siinä käytettäisiin vain minun nimeäni. Ja siinä kaikki, ja se oli sopimus jonka allekirjoitin. Tein sen palveluksena Dr. Nick'ille ja Joe'lle . Yritän vain kertoa joitakin niistä asioista, jotka johtivat siihen (erottamiseen). Olin väärässä (Dave) Heblerin suhteen. Paha virhearviointi minun kannaltani. Hän oli erittäin kavala ja luihu. Hän vihasi teitä ja kaikkia muitakin, ja kuulin kaikkea paskaa. Se sai korvani punoittamaan. Ja ne hemmetin oikeusjutut kahden viimeisen vuoden aikana. En tiedä oletko kuullut, mutta he yrittävät todistaa meidät mielisairaiksi. Puhun nyt eräistä vaikutusvaltaisista ihmisistä, jotka käyvät läpi psykiatrien raportteja. He yrittävät todistaa meidät mielisairaiksi. Koko porukan.

Red (yrittää taas palata asiaan): En voinut uskoa sitä. Olit lähtenyt kaupungista. Isäsi soitti meille ja puhui kulujen leikkaamisesta ja antoi viikon irtisanomisajan. Kiinalaiset kulitkin saavat kaksi viikkoa.

Elvis: En tiennyt siitä viikon irtisanomisjutusta mitään.

Red: Minulta putosi pohja. Olin hieman loukkaantunut aluksi.

(Red Westin julkaisema nauhoite alkaa tästä kohdasta. Edellä oleva keskustelu on suomennettu Elvis: What Happened? -kirjasta. Sen paikkansapitävyydestä ei siis ole täyttä varmuutta, suom. huom.)

Red: Mutta, mihin me jäimmekään?

Elvis: Hemmetti, minun ääneni on niin matala, että se saa J.D. Sumnerin kuulostamaan tenorilta.

Red: (Naurua) ah…

Elvis: Me lauloimme pitkään. Kuulostan siltä kuin minut olisi tungettu Martiniin (kitara), ja voin kertoa, että kirotut sormeni ovat rakoilla.

Red: Minullekin käy aina niin, kun ryhdyn kirjoittamaan lauluja. Kolme ensimmäistä sormeani ovat aivan liian isoja, ja saan niihin aina isoja rakkuloita. Mutta voi paskat, saisinpa ajatukseni selkiytymään… heräsin juuri…

Elvis: Yhdellä sylinterillä tässä mennään, itse kukin.

Red: (Naurua) Mutta kuten sanoin, se tv-show (Black Sheep Squadron, näytettiin suomessa nimellä Raikulipojat lennossa, vuosina 1982–83, suom. huom.) homma menee ihan mukavasti, ja minulla on siinä vakituinen rooli (Sgt. Andy Micklin). Se alkaa pyöriä tv:ssä seuraavan kolmen tai neljän viikon sisällä, luulisin. Ajattelin pitäytyä siinä.


Sgt. Andy Micklin alias Red West, tv-sarjassa Black Sheep Squadron. Sarja pyöri 1980-luvulla myös Suomen tv:ssä.

Elvis (vaihtaa aihetta): No, tiedäthän, että tämä juttu, mikä tapahtui, oli monen asian summa. Se ei välttämättä ollut mitään henkilökohtaista, eikä johtunut edes niistä kirotuista oikeusjutuista. Se oli kuin sulake olisi palanut, kaikki asiat vain kasaantuivat päälleni.

Red: Niin, no.

Elvis: Ja ehkä kadotin harkintakykyni… erityisesti sinun ja perheesi, ja kaiken osalta.

Red: Niinpä, se oli kylmää kyytiä El.

Elvis (keskeyttää): Rakastan Pat'ia (Redin vaimo), ja sinulla on hieno perhe, ja kaikkea.

Red: Niin, minulla on ollut paljon aikaa miettiä tätä juttua, tarkoitan että, voisin tietenkin jäädä tänne istumaan ja kuuntelemaan ihmisten ”oi niitä aikoja” –paskanjauhantaa… mutta se on kyllä käynyt mielessäni. Ja olen aina yrittänyt kaikkeni, ehkä joskus jopa ylisuojelin sinua. Ja se on Jumalan totuus.

Elvis: Tiedän sen.

"Hauskuus lakkasi olemasta, niin siinä kävi."


Red ja Elvis, vanhoina hyvinä aikoina, Biloxissa, kesällä 1956.

Red: Siellähän minä olin, mutta se… helvetti, niin kuin sinä sanoit, sinulla oli ongelmia.

Elvis: No, tiedät homman nimen. Siinä kävi vähän niin, kuin se vanha tyyppi, joka sanoi Cool Hand Luke'ssa: ”Kommunikointi epäonnistui.” (Elokuva Cool Hand Luke tunnetaan Suomessa nimellä Lannistumaton Luke, suom. huom.)

Red: Se on kyllä Jumalan totuus. Emme todellakaan kommunikoineet viimeisen vuoden aikana.

Elvis: Näin on… kuten sanoin, asiat vain kasaantuivat. Jos voisin eritellä ne sinulle yksi kerrallaan, niin se selventäisi eromme syitä. Kommunikoinnin puutetta.

Red: Selvä.

Elvis: Isäni oli sairas. Tiedät, että hän melkein kuoli. Ja perheeni on hajaantunut ympäri Yhdysvaltoja ja, ah… Ne kirotut lakimiehet ja oikeusjutut, he tekevät kärpäsestä härkäsen.

Red: Kyllä. Tiedän, että muutamia rankkoja aikoja on käyty läpi. Mutta vain muutamia. Yksi oikeussyyte saattoi ilmaantua, ja sen jälkeen kaikki muut näkivät mahdollisuutensa tunkea siihen näppinsä. Sitten homma vain paisui, ja voi pojat, kaikki ja vielä heidän serkkunsa olivat persuuksissasi kiinni.

Elvis: Niin, juuri sitä minä tarkoitan. Ja ne jotka siinä onnistuivat, tai ainakin kuvittelivat onnistuneensa, yrittivät vain saada aikaiseksi lisää hulluutta ja väkivaltaa.

Red: Aivan.

Elvis: Kuten se, kun he pitivät pahana sitä lampun ammuskelua siellä…

Red: Mikäs helvetin juttu se oli?

Elvis: Hilton Hotellissa… 22 kaliiberisella tarkkuuspistoolilla.

Red: Just-joo, no, meidäthän tunnettiin siellä nimellä Hurja joukko (naurua).

Elvis: Jeah, se on varma. Mutta, vanhat hyvät ajat ovat edelleen vanhoja hyviä aikoja, se on fakta.

Red: Näin on, se on ehdottomasti totta, ja tulee aina olemaan, tarkoitan, se mikä on tehty on tehty. Meillä oli paljon hyviä hetkiä, jonkin aikaa… sitten se… niin kuin sanoit, kaikki muuttui todella vakavaksi. Ja paljon ongelmia alkoi ilmaantua. En tiedä, me vain eksyimme oikealta kurssilta monissa asioissa, monissa hyvissä asioissa. En tiedä, hauskuus vain katosi.

Elvis: Hauskuus lakkasi olemasta, niin siinä kävi.

Red: Niinpä.

Elvis: En pysty sanomaan tarkkaa ajankohtaa, milloin se oikein tapahtui… kiteyttämään sitä.

Red: Mutta, ah.

"He ovat huijareita kaikki tyynni. Se oli kiero sopimus."


Presley Center Courts'in esitteitä.

Elvis: Hemmetin racquetball-hallit.

Red: Niin, käväisin siellä tässä joku aika sitten… sillä välin, kun te olitte poissa. Silloin siinä luki vielä Presley's Center Court, ja juuri vähän ennen paluutani…

Elvis: He aikovat ottaa sen (kyltin) alas.

Red: Anteeksi?

Elvis: He aikovat ottaa sen alas.

Red: He ovat jo tehneet sen. Sitä olinkin juuri sanomassa, että vähän ennen tänne (Los Angeles) paluutani, en nähnyt sitä kylttiä enää.

Elvis: No-joo, viime kuuleman mukaan se olisi ollut vielä siellä. Mutta, tiedäthän huijarit, kun niillä on nimeni…. Heillähän oli niitä rakennuttajia, ja he taas olivat sitoutuneet urakkasopimukseen.

Red: A-ha.

Elvis: Kaksi (racquetball) hallia, hintaan puolimiljoonaa taalaa kappale.

Red: Liian kova hinta.

Elvis: Mitä vittua, hei! Vanha kunnon Joe–rukka oli kiinnittänyt äitinsä talon… ottanut lainaa taloa vastaan, jotta saisi rahat kokoon.

Red: Voin kyllä kertoa, mitä siitä seuraa, kun alkaa vääntää bisneksiä huijareitten kanssa. He eivät välitä, vaikka kiinnittäisit äitisi perseen.

Elvis: Sen hän joutui tekemään.

Red: Selvisikö Joe siitä?

Elvis: Hän yrittää parhaillaan päästä tilanteesta ulos.

Red: Okei.

Elvis: Ja ne rakennuttajat, joiden piti pystyttää ne hemmetin hallit, pyörittävät nyt koko pallopeliä. Mutta minä vetäydyin siitä pois.

Red: Aivan.

Elvis: Minun oli pakko tehdä se, koska tajusin, että he ovat huijareita kaikki tyynni. Se oli kiero sopimus.

Red: Niin, en oikein tiennyt olisiko se sitä vai ei. Minulla oli kyllä tunne siitä, että homma haisee.

"Asianajajat, ne nussivat sinut sokeaksi."


Moottoripyöräpoliisi Elvis, tapaamassa faneja Elvis Presley Boulevardin varrella sijaitsevalla Vicker's-huoltoasemalla Memphisissä, 4. lokakuuta 1976.

Elvis: Se alkoi jotenkin viattomasti. Asioista kerrottiin vain yksi puoli. Kuten, että minun ei tarvitsisi sijoittaa siihen latiakaan. Rahaa ei tarvittaisi, tai jotain.

Red: Aivan.

Elvis: Sellainen oli sopimus, jonka allekirjoitin. Puhuin siitä isälle, heti kun hän pääsi pois sairaalasta. Ja sanoin hänelle, että olimme keskustelleet asiasta jo jonkun aikaa. Tiedäthän, kaikkea sellaista, että se auttaisi Joe'ta ja Nick'ia… He voisivat käyttää minun nimeäni, koska en hyötyisi siitä mitään rahallisesti.

Red: Aivan. Se oli vain avun tarjoamista, jotta he selviäisivät siitä kuiville. En usko, että Nick tunsi sitä tyyppiä kovin hyvin.

Elvis: En usko minäkään.

Red: Ei, Nick vain imaistiin siihen mukaan. Hän näki tilaisuuden tehdä vähän rahaa, ja niin näki myös Joe. Mutta sen yhden kaverin (Mike McMahon, suom. huom.) suhteen olin hieman epäileväinen.

Elvis: Se kusipää ei ole mistään kotoisin. Juttelin eilen asianajajieni kanssa tästä racquetball-hommasta. Tiesitkö, että Mr. Davis (Elviksen asianajaja, suom. huom.) on kuollut?

Red: Kyllä, tiesin. Siitä oli lehdessä juttua, vähän ennen kuin lähdin.

Elvis: Ja se hemmo, joka tuli hänen tilalleen, hän rupesi kertomaan minulle – vain auttaakseen – kaikkea sitä lakijuttua, ja sitten hän sanoi: ”Elvis, se kusipää on huijari.” He tulivat juosten kertomaan sitä… Ja mitä sen jälkeen alkoi tapahtua, he alkoivat laskuttaa minua kymmenellä, kahdellakymmenellä tuhannella taalalla.

Red: Siis, sen vuoksi alkoivat laskuttamaan sinua?

Elvis: Kyllä.

Red: No, se on kai käytäntö.

Elvis: Niin minäkin luulin, ja sanoin niille: ”Ai, te kaverit tienaatte semmoisia summia?” He sanoivat: ”Kyllä, me teemme työt ja sinä maksat.” Asianajajat, ne nussivat sinut sokeaksi.

Red: Jeah (naurua). Muistelisin, että hän olisi ollut yhdellä kiertueella meidän mukana?

Elvis: Kiertueellapa hyvinkin, teeskenteli, että olisi muka kiinnostunut numerologiakirjoista. Kuinkas sattuikaan. Mutta olipa kyllin fiksu, että tajusi tehdä niin. Sitten summa kasvoi: he tarvitsivatkin kahdeksankymmentätuhatta dollaria. Sanoin, että okei, mutta mitä varten? Sihteeriä varten, he sanoivat.

Red: (Naurua) helvetti! Pirun sihteerit. Niillähän on oma liittonsakin, tai jotain.

Elvis: Juuri niin minäkin sanoin. Sanoin, että miten yksi sihteeri voi maksaa kahdeksankymmentätuhatta dollaria.

Red: Voi paska. Sinun täytyy päästä ulos koko siitä paskasta.

Elvis: Yritin kuitenkin vielä hengailla heidän kanssaan. En halunnut romuttaa heidän innostustaan… unelmiaan, tai mitä heillä nyt sitten olikin.

Red: Romuta heidän sihteerinsä (naurua).

Elvis: Kahdeksankymmenen tuhannen dollarin sihteeri.

Red: Voi luoja.

"He taluttivat vasikan teurastajalle."


Elviksen, Dr. Nichopouloksen, Joe Espositon ja Michael McMahonin Presley's Center Courts -käyntikortit.

Red: Mitä hallituksen puheenjohtaja oikein tienaa?

Elvis: No, niillähän oli kaiken maailman käyntikortteja ja paskaa, joihin oli painettu ”hallituksen puheenjohtaja”. Helvetti, homma aloitettiin Presley's Center Courts –nimellä, ja he muuttivat nimen Elvis Presley Center Courtsiksi, ilman, että kysyivät minulta yhtään mitään.

Red: Hemmetti.

Elvis: Niillä oli kaikki ne käyntikortit ja paskat tehtynä… puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Siltikään he eivät tulleet kysymään minulta mitään.

Red: Voi hemmetti, sen kerran kun saivat käyttöoikeudet nimeesi. Varsinkin kun tämä Mike sai nimesi omaan käyttöönsä. Kuulin, että hän meni Nashvilleen ja joka puolelle, sanoen vain, että hän edustaa Elvis Presleytä tässä racquetball-asiassa. Vain käyttäen sinun nimeäsi hän sai kaikki, mitä helvettiä hän vain ikinä halusi. Mutta en tiedä, mitä minä yritän sanoa E, meidän on palattava tähän minun ongelmaani. Voi pojat, en ikinä tehnyt sitä. Minä vain… vanha kunnon Red, yritti vain hoitaa duuninsa.

Elvis: Ei, en käyttänyt tätä juttua esimerkkinä. Kunhan vain kerroin sinulle.

Red: Tiedän sen. Minä vain… juttelimme jostakin, en tiedä oliko kysymyksessä racquetball. Tiedostan vain omat ongelmani.

Elvis (puhuu edelleenkin racquetball-jutusta): Se mikä alkoi vain ystävyytenä ja palveluksena, kääntyikin miljoonankolmensadantuhannen dollarin projektiksi.

Red: Jeah.

Elvis: Tajuatko, kuinka kauan siinä menee, ennen kuin se alkaa tuottaa voittoa, tuollaisen sijoituksen jälkeen?

Red: Kyllä. Pelkään pahoin, että se kestää…

Elvis (keskeyttää): He ovat siihen mennessä jo niin vanhoja, että luulevat racquet-mailaa joksikin vitun banjoksi.

Red: (Naurua.)

Elvis (Nauraa, ja leikkii vanhaa ukkoa): ”Hei, mikä tämä on? Miksi tämä ei soi.”

Red: (Naurua.) Rapingit vain putoilisi seiniltä. Ahhh, paskat. Jeah, vanha Nick-rukka, kaikki yrittävät tienata taaloja, mutta se Nick's Chips –juttu, mihin hän ryhtyi, oli kyllä täysi floppi. Hänellä oli kaikki suunniteltuna, mutta se kirottu rekka vei koko marketin mennessään. Se homma karahti kiville, kuin…

Elvis: (Naurua) En ole koskaan nähnyt drive-in sairaalaa.

Red: (Naurua.)

Elvis: Hitto, minulla oli sekavat fiilikset. Ensimmäiseksi kun kuulin siitä kaaduin nauraen lattialle ja vain kierin siellä. Nick's Chips, siis aivan perseestä. Ensimmäinen asia mikä siitä juolahti mieleeni oli uhkapeluri, sanotaan nyt vaikka Vegasissa. Ja Nick the Greek, tiedäthän, itse pääpeluri. Näin pimeitä minun päässäni liikkuu. Nick's Chips, voi paska, selvästikään hän ei vain tiennyt. (Nick's Chips on ilmeisestikin ollut tohtori Nichopouloksen epäonnistunut hanke perustaa oma drive-in-pikaruokalaketju. Chips tarkoittaa Amerikassa myös pelimerkkiä, mikä selittää Elviksen oudot mielijohteet, suom. huom.)

Red: Aivan.


Koko jengi koolla Gracelandissa jouluna 1970. Pojat ovat juuri saaneet uudet Shelby Countyn apulaissheriffin plakaatit sheriffi Roy Nixonilta. Vasemmalta oikealle: Billy Smith, Bill Morris, Lamar Fike, Jerry Schilling, Roy Nixon, Vernon Presley, Charlie Hodge, Sonny West, George Klein ja Marty Lacker. Etualalla Elviksen vieressä vasemmalla Dr. Nick ja oikealla Red West.

Elvis: Ja sitten ne hiton urakoitsijat, ne ovat vain kylmäsydämisiä liikemiehiä.

Red: Totta. Katsopas. Kun semmoisten hemmojen kanssa alkaa häsläämään, niin siinä puhuvat vain taalat, näin on.

Elvis: Kyllä, mutta se tapa jolla se hoidettiin: he taluttivat vasikan teurastajalle.

Red: Aivan, mutta sinähän selvisit siitä… olet siis kuivilla siitä, eikö vain?

Elvis: Juttu on vielä käsittelyn alla.

Red: En soimaa sinua siitä, koska se on… Kun bisnesten tekoon lähtee isomman porukan kanssa… jos teet sitä yksin, niin tiedät missä mennään, mutta jos siihen on sidottu kaksi tai kolme muuta kaveria…

Elvis: Minun allekirjoitukseni teki kaikista pähkähulluja.

Red: Aivan varmasti teki. Ainakin Mike'sta.

Elvis: Asianajaja luki minulle sopimuksen, missä sanottiin, että jos jotakin tapahtuu, niin minä olen koko hommasta kuivilla.

Red: Aivan, se jää nähtäväksi. Hehän eivät kertoneet sinulle…

Elvis: Ja sinä tiedät pirun hyvin, että en edes erityisemmin välitä koko racquetball-pelistä.

Red: Kyllä. Tiedän.

Elvis: Olen kuitenkin vahvoilla tässä koko jutussa. Se oli minulle uutinen.

Red: Aivan.

"Jutusta kehittyi vain yksi vitun hirviö"


Joe Esposito (vasemmalla) kuitenkin sai Dr. Nichopouloksen ohella säilyttää paikkansa Elviksen palveluksessa, oikeusjutusta huolimatta. Kuva Elviksen viimeisestä konsertista Indianapoliksesta 26. kesäkuuta 1977.

Elvis: Sain juuri eilen selville, että tämä Mike oli sopinut ylimääräisestä 50 000 taalan hoitopalkkiosta per vuosi. Joe ei tiennyt asiasta mitään. Nick ei tiennyt hemmettiäkään koko asiasta. Mutta lakimiehillä kuitenkin oli siitä mustaa valkoisella. (Jo paria kuukautta aikaisemmin oli Elvis soittanut McMahonille lääkehuuruisen puhelun keskellä yötä, jossa hän ilmoitti järkyttyneelle McMahonille tappavansa hänet, suom. huom.)

Red: Sitä vähän ajattelinkin. Tämä tapaus Mike huiputti Nick'in ja kaikki muut siihen mukaan. Ja hän pärjäilee tällä hetkellä hyvin.

Elvis: Aivan.

Red: Se on kyllä sääli. Nick on aina… kuvittelin hänen olevan fiksu ja kuvittelin myöskin Joe'n olevan fiksu, mutta…

Elvis: Eivät he ole, mitä tulee bisneksiin.

Red: Tämä on kuin jotain puoluepolitiikkaa.

Elvis: Ja tämä minun osuuteni tässä jutussa, en missään tapauksessa olisi ansainnut siitä minkäänlaista voittoa. Ryhdyin siihen ainoastaan ystävyyspohjalta. En maksanut siitä mitään, se oli täysin harmitonta. Autoin heitä vain pääsemään alkuun. Pari minun nimeä kantavaa racquetball-klubia, yksi tänne (Memphis) ja yksi Nashvilleen. En nähnyt siinä mitään väärää.

Red: Ei, eihän…

Elvis: Näetkös, siinä paperissa, jonka allekirjoitin, ei ollut mainittu siitä mitään. Joten, lakimies arveli, että se kaikki muu paska oli lisätty sinne jälkeenpäin. Tiedäthän mitä ajan takaa?

Red: Kyllä.

Elvis: Koska, tiedät pirun hyvin ja mainiosti, että en allekirjoita mitään, vain menettääkseni kaksi vitun racquet… puolen miljoonan dollarin racquetball-hallia.

Red: Aivan.

Elvis: Se yllätti myös minut. Puoli miljoonaa dollaria yhdestä racquetball-hallista? Miten helvetissä?

Red: Rahojen on täytynyt mennä saunojen rakentamiseen, ja osaksi koko kuntoklubin rakennushanketta, tai jotakin. Niiden on täytynyt mennä, ei kahden kirotun racquetball-hallin rakentaminen voi muuten tulla noin kalliiksi.

Elvis: Ei. Kuvittelin, että yhdestä puolen miljoonan osuudesta rakennettaisiin kymmenen hallia.

Red: Ai-jaa?

Elvis. Tarkoitan, että kymmenelle eri paikkakunnalle Memphisin ulkopuolelle.

Red: No, se on…

Elvis: Mutta siltikin, vaikka sen toteuttaisi noinkin, miesten ja naisten suihkutilat mukaan lukien, se ei siltikään yhteenlaskettuna maksa puolta miljoonaa dollaria.

Red: Se on paljon rahaa.

Elvis: Älä hitossa. Minulla on yksi sellainen rakennettu tänne takapihalle, tiedät tapauksen. Se koko paska maksoi vain kahdeksankymmentätuhatta dollaria. Ja tiedät miten ylellinen se on.

Red: Hemmetin oikeassa olet.


Elviksen ylellinen racquetball-halli sisältä. 

Elvis: Ne ihmiset vain, niin kuin sanoit, he näkivät minun nimikirjoitukseni ja sekosivat totaalisesti.

Red: Kyllä sir. Sen jälkeen oli ovet avoinna kaikille, kun he saivat allekirjoituksesi. Ja koska näiden hemmetin tyyppien palkanmaksun pitäisi alkaa, onko se jo alkanut? Mike'n ja sen sihteerin, ja muiden paskiaisten.

Elvis: Kyllä.

Red: Ja sinun pitäisi muka maksaa niille, mitä?

Elvis: Kyllä.

Red: Ja paskat. Paskapuhetta, sinun pitäisi häipyä hemmettiin…

Elvis (alkaa puhumaan Redin kommentin päälle): Kaupallisia tarvikkeita, pieniä käyntikortteja, pieniä pamfletteja, pieniä mainoslehtisiä, sitä sun tätä. Ja kaikki, ilman, että tiesin siitä mitään; ei mitään keskustelua… minulta ei kysytty mitään, tiedäthän.

Red: Jaa.

Elvis: Joten jutusta kehittyi vain yksi vitun hirviö, se siitä kaikesta on jäljellä.

Red: Olet oikeassa siinä asiassa. He yrittävät vain hyötyä sinusta. Ja ei sinua voi syyttää… kun yrität päästä helvettiin siitä touhusta. Mutta ehkäpä se kaikki paine ja muut asiat – oikeusjutut ja kaikki muut – johti meidän tuhoomme, tai jotain. Mutta se oli shokki meille kaikille. Vanha kunnon Dave (Hebler) kävi täällä. Hän oli aivan persaukinen. No, me olemme kaikki ihan P.A. Minullahan oli jonkin verran omaisuutta ja muuta kamaa. Minun täytyi… minä myin kaiken… myin taloni. En olisi halunnut tehdä sitä, mutta kun oli pakko, niin oli pakko.

Elvis: Myit talosi?

Red: Kyllä vain. Minä myin taloni, molemmat autot ja kaiken. Ja Hebler, hän on aivan persaukinen, ja Sonny oli aivan… menossa alas… no, se vain oli pahaa aikaa… pahaa aikaa kaikille, voin kertoa.

Elvis: Hemmetti, luulenpa, ettei todella hyviä aikoja olekaan.

Red: Ei.

Elvis: Se oli huonoa aikaa myös minulle.

Red: Aivan.

Elvis: Olin ollut vasta liian vähän aikaa poissa sairaalasta, jotta olisin saanut hommat skulaamaan.

Red: Aivan. Mutta, ah.

Elvis: Isäni… melkein menetin hänet. Hän on minun isäni, kaikesta huolimatta.

Red: Kyllä vain. Kuule, ymmärrän sen kyllä. Mutta, me vain… helvetti, me olimme shokissa jonkin aikaa. Mitä… mitä me olisimme voineet tehdä? Mutta, sitten me mietimme asiaa, kaikkea sitä painetta ja muuta hässäkkää, ja ymmärsimme katsoa asioita myös sinun näkökulmastasi. Olemme aina pystyneet keskustelemaan asioista. Ainakin useimmiten. On ollut aikoja jolloin emme ole pystyneet siihen, mutta jos olisin kuullut sen sinulta itseltäsi, se olisi ollut… se olisi ollut helpompi sulattaa.

Elvis: No, mitä tulee bisneksiin ja sen tapaisiin asioihin, minä en… minä en tee sellaista.

Red: Tarkoitat siis meidän erottamistamme?

Elvis: Kyllä.

Red: A-ha.

Elvis: Minun oli mentävä Palm Springsiin analysoimaan ja arvioimaan sitä pirun racquetball-hallia. Silmissäni vilisee edelleenkin pieniä pörröisiä pelipalloja.

Red: (Naurua) joo-o.

Elvis: Mutta, Charlie kertoi… Charlie jutteli sinulle ja sinä luulit, että minä olin puhelimessa.

Red: Aivan. Minä ajattelin… Minä kuulin…

Elvis: Olin silloin isän luona, kävin läpi näitä laskelmia.

Red: Okei.

Elvis: Tiedäthän, jos minä haluaisin kuulla asioista jotakin, en tekisi tällaista. Poistun ennemmin takavasemmalle.

Red: Tiedäthän kuinka vainoharhaisiksi kaikki muuttuvat tuollaisen jälkeen?

Elvis: Varmasti.

Red: Minä vain… En ymmärrä miksi…

Elvis: Vähän niin kuin tietäisit, että vierelläsi on joku, mutta siinä ei kaikesta huolimatta olekaan ketään.

Red: Aivan. Mutta joka tapauksessa, tehty mikä tehty.

"Olemme yksityislinjalla, ja täällä ei ole muita kuin me."


Lähdössä konserttiin Charlestonissa, 12. heinäkuuta 1975. Dave Hebler (vasemmalla) turvaamassa Elviksen selustaa. Auton ovella Red West, valkoisessa takissaan.

Elvis: Kuinkas Pat ja lapset jaksavat?

Red: He voivat hyvin. He yrittävät pärjätä, kunnes saan taas asiat rullaamaan.

Elvis: Niin.

Red: Mutta aika rankkaa on ollut.

Elvis: Aivan, olin erittäin pettynyt Heblerin suhteen. Hän huijasi minua hirvittävällä tavalla. Kuvittelin, että hän olisi meidän molempien puolella.

Red: No, mitä hän sitten teki?

Elvis: No, hän vain saattoi sanoa minulle kaikenlaista pientä, kuten ketä hän vihasi.

Red: (Naurua.) Ketä hän vihasi??

Elvis: Niin.

Red: Hitto.

Elvis: Ja tätä jatkui noin kahden vuoden ajan. Ed Parker (Elviksen karateopettaja ja henkivartija, suom. huom.) neuvoi minua pitämään hänet tietyn välimatkan päässä, mutta en siltikään hokannut sitä. Idiootti kun olen.

Red: En todellakaan ymmärrä mistä sinä oikein puhut.

Elvis: No, sitä on vähän vaikea selittää. En usko, että hän piti kenestäkään tässä porukassa, paitsi ehkä Deanista (Nichopoulos).

Red: Niin no, minä…

Elvis: Luulen, että minusta tuli hänelle vain dollarinmerkki, Red. Uskoisin, että prosessin aikana, hän kadotti näkökulman Elvikseen… aluksi. Niin voi helposti käydä.

Red: Niinpä kai sitten.

Elvis: Ja tiedäthän… niin vain tapahtui. Minusta tuli objekti, ei ihminen.

Red: Jeah.

Elvis: En minä ole mikään merkki, en minä ole mikään kuva. Minä olen minä.

Red: Aivan. Niin minäkin olen aina ajatellut.

Elvis: Sinä olet yhden asian suhteen niin väärässä. Ja puhun sinulle nyt ystävänä, joten älä heittäydy vainoharhaiseksi. Olemme yksityislinjalla, ja täällä ei ole muita kuin me.

Red: Aivan.

Elvis: En missään nimessä ole sekaisin. Päinvastoin, en ole eläessäni ollut paremmassa kunnossa.

Red: No, se mistä minä puhuin, silloin sinä olit aika sekaisin.

Elvis: Kävin läpi avioeron. Sinä tiedät, sinä olit siellä.

Red: Kyllä, mutta se mitä olin sanomassa…

Elvis: Se hääjuttu, se hääjuttu, minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Se oli läpeensä järjestetty juttu. En edes tiennyt ketä kaikkia siellä oikein oli paikalla. Kaikki olivat pienessä kylpyhuoneen kokoisessa tilassa, korkeimman oikeuden tuomarin kanssa (David Zenoff). Se oli ohi niin nopeasti, että en edes tajunnut olevani naimisissa.

Red: Ai jaa, puhut siis häistäsi?

Elvis: Jeah.


"Se hääjuttu..." Aladdin-hotellissa Las Vegasissa 1. toukokuuta 1967. Vasemmalla tuomari David Zenoff, hänen edessään Elvis ja Priscilla sekä Priscillan sisko Michelle. Red'iä ei kutsuttu häihin, mikä aiheutti ensimmäisen vakavan särön Elviksen ja hänen suhteeseensa.

Red: Niin no, aivan kuin et olisi silloin ajatellut asiaa. Taas kerran… ah, se on sitä vanhaa… Olen kanssasi, ja yhtäkkiä minut vedetään syrjemmälle ja kerrotaan, että minulta ei edellytetä tilaisuuteen saapumista.

Elvis: Se oli minun mokani. Minä kyllä näin sen, minä näin sen, mutta se ei ollut minun ideani.

Red: Aivan.

Elvis: Se ei ollut minun syyni.

Red: Arvelin, että se oli Eversti ja …

Elvis: Se oli sovittu juttu. Minulla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Yhtäkkiä olin menossa naimisiin.

Red: Jeah.

Elvis: Kun tuollaisen rumban käy läpi, niin sitä keskittyy vain yhteen asiaan.

Red: Aivan. Näin on…

Elvis: Se oli aika rankkaa.

Red: Ymmärrän sen kyllä. Mutta siitä on jo aikaa. Se oli vain pointti, jonka otin esille Charlien kanssa, mutta ah, palataan takaisin viimeisen parin kolmen vuoden tapahtumiin. Myönnä pois, et ole juurikaan nauttinut tekemisistäsi. Olet vain… teet vain työsi, menet töihin ja sitten, ah…


Lomailemassa Vail'issa Coloradossa, hiihtomaski kasvoillaan, tammikuussa 1976.

Elvis: Nautin työstäni.

Red: Aivan, tiedän sen. Emme juurikaan muutoin näe sinua, en todellakaan näe sinua muulloin. Loput ajasta, se on vain ah, en tiedä. Se vain, ah…

Elvis: Meillä oli aika hauskaa Vail'issa (Elvis viittaa heidän ja muun porukan lomanviettoon Coloradon Vail'issa, jossa Elvis vietti 41-vuotispäiviään, tammikuussa 1976, suom. huom.)

Red: Ou jea, meillä oli todella hauskaa Vail'issa. Sepä se, se oli juuri se yksi kerta näiden muutamien vuosien sisällä, kun me todella nautimme toistemme seurasta. Ja kaikilla todellakin oli hauskaa.

Elvis: Tiedän, että minulla ainakin oli.

Red: Ja tiedän, että minullakin oli. Koska se oli sitä, mitä me kaikki halusimme tehdä: painua pois siitä kaikesta.

Elvis: Niinpä, se on ihan ok, koska he vain halusivat, että hankin sieltä itselleni talon.

Red: Aivan.

Elvis: Ja he halusivat ostaa sinne ruokaa ja kaikkea muuta. Joten, oikeat omistajat pitäisivät huolta kaikesta. Se on kaunis paikka, mutta tällä hetkellä ajatukseni ovat jossakin muualla.

Red: Aivan. Ymmärrän sinua, ja sinähän voit aina mennä sinne, ja vuokrata sieltä jotakin.

Elvis: Tismalleen.

"Epäilys, Red, se jakoi tämän porukan."


"Hurja joukko". Dave Hebler, Red West ja Sonny West, Elvis: What Happened? -kirjan ensipainoksen kuvituskuvassa, vuoden 1977 tienoilla.

Red: Mutta, en halua heittäytyä liian totiseksi, siitä on vain niin kauan kun olen viimeksi jutellut kanssasi. En halua muuttaa keskustelua liian vakavaksi, mutta olimme kaikki huolissamme sinusta. Olen aina ollut huolissani sinusta.

Elvis: Sinä olit huolissani minusta niin paljon, että lopulta käännyit minua vastaan ja yritit satuttaa minua. Katsopas, tiedän kyllä, mistä siinä on kysymys.

Red: Asiahan on niin, että sinä satutit ensin minua. Olit jo vahingoittanut minua ja perhettäni todella pahasti. Sinä jätit meidät kylmästi. Joten, älä väitä, että minä yritin satuttaa sinua.

Elvis: Siihen liittyi kaikenlaista, mistä sinä et tiennyt mitään.

Red: Niin no, sen tiesin, että yhtäkkiä olin pihalla, enkä kyennyt ymmärtämään sitä.

Elvis: Tiedän, että ryhmän sisällä oli kitkaa. Tunnelma oli todella huono. Ihmiset eivät enää uskaltaneet edes liikkua.

Red: Se on totta.

Elvis: Kuka tietää, mitä helvettiä he olivat kuulleet tai mitä heille oli kerrottu. Tajusin vain, että tilanne oli hyvin, hyvin jännittynyt. Silloinkin kun tunnelman olisi pitänyt olla hauska ja rento.

Red: Näin on.

Elvis: Jotain meni pieleen.

Red: Aivan.

Elvis: Ja sen racquetball-jutun, ja kaiken muun yläpuolella, olivat vielä kaikki henkilökohtaiset asiat. Olin myös poissa tolaltani. Se on tosi, mutta meidän oli pakko karsia kustannuksia.


Isä ja poika lavalla Elviksen CBS-tv-spesiaalissa, Rapid Cityssä, 21. kesäkuuta 1977.

Red: Mitä sinä sitten ikinä joudutkaan tekemään, se on sinusta kiinni. Sanoin isällesi, että sinä teet sen mikä sinun on tehtävä. Se on kyllä hieman outoa, jos joudut karsimaan kustannuksia erottamalla minut. Tuntuu siltä, että kustannuksia olisi voitu leikata jostakin muualta. Luulin, että olen organisaatiolle tärkeä, mutta onneksi sekin asia tuli nyt selväksi. Minulla kuitenkin on vielä hieman elämää elettävänä, ja aion nauttia siitä. Olen vielä sen verran nuori, että löydän jotakin muuta.

Elvis: Kyllä.

Red: Mutta ah, kysymys oli kuitenkin vain kustannusten leikkaamisesta. En vain pystynyt ymmärtämään sitä. Kuvittelin, että olisin organisaatiolle paljon niitä muita kavereita tärkeämpi. En sitten ilmeisesti ollut. Onneksi sekin selvisi, joten…

Elvis: Se on valitettava tilanne. Hän on juuri nyt… hän on taas pääsemässä jalkeille. Isältä putosi paino 165 paunaan.

Red: Siis nyt vai?

Elvis: Luulisin, että hän painaa tällä hetkellä noin 178 paunaa, tai jotain sinnepäin. Olin sokissa ja pelästyin kuoliaaksi. Sillä sinä tiedät, mitä minä tunnen, koska sinun tunteesi ovat omaa isääsi kohtaan samanlaiset.

Red: Kyllä, olet oikeassa.

Elvis: Epäilys, Red, se jakoi tämän porukan. En kyennyt ymmärtämään, mistä se johtui. Epäilys. Ihan niin kuin siinä laulussa, jonka teimme: ”Emme voi jatkaa yhdessä, epäilevin mielin" (Suspicious Minds).

Red: Jeah.

Elvis: Joten, ehkä minä toimin liian hätäisesti. Täytyy myöntää. En ajatellut.

Red: Niin, no.


Ryhmä on juuri laskeutunut Shreveportiin, 1. päivä heinäkuuta 1976. Kuvassa vasemmalta luettuna: Dave Hebler, Red West, Sonny West ja Elvis. Selin kameraan ovat Dr. Nick ja tuntematon fani. Elviksellä on kädessään kirja The Omen. Kyseinen konserttikiertue päättyi 5. heinäkuuta, jonka jälkeen kolmikko erotettiin.

Elvis: Sonny ei ollut ikinä paikalla. Mehän puhuimme siitä.

Red: Aivan.

Elvis: Hän on hyvä tyyppi, mutta hänellä ei ollut meidän kanssamme mitään yhteistä. Minulla ei ole mitään Sonnya vastaan. Ainoastaan Hebler yritti isotella itsensä joka paikkaan, pelottavilla, pelottavilla taktiikoilla…

Red: Aivan.

Elvis: Niiden nuorten tyyppien kanssa.

Red: Niin.

Elvis: He kyselivät kysymyksiä, kuten ihmisten nimiä ja sen semmoista, ja he eivät ikinä saaneet suoraa vastausta. Heidät vain teilattiin joka kerta.

Red: Aivan.

Elvis: Se oli ainoa keino, jolla he pystyivät varmistumaan asioista. Tiedän millaista se oli. Kun olin 24-vuotias, minun mielialani heilahteli joka ilmansuuntaan.

Red: Jeah. Tiedän.

Elvis: He tarvitsevat jonkinlaista ohjausta. Joitakin asioita ei vain tehty, tiedäthän, pieniä asioita jotka vain jätettiin tekemättä. Red, sinä tiedät kuinka armeijaa varten koulutetaan: tehdään samoja asioita päivästä toiseen. Ja mehän sen tiedämme. Suoritimme palveluksen juuri niin kuin kaikki muutkin ennen meitä. Mutta voi luoja, kello seitsemän meidän piti tehdä sitä ja kello kolme meidän piti tehdä tätä. Ja sitä tehdään toistuvasti.

Red: Näin on.

Elvis: Se on heidän tapansa kouluttaa. Ja kaikki nuoruuden energia valuu heiltä hukkaan, ilman asianmukaista ohjausta.

Red: Aivan.

Elvis: Tuntui vain siltä, että sinun olisi hyvä tietää minun kantani tähän asiaan.

Red: Arvostan sitä. Ja olisin toivonut, että näin olisi menetelty alusta lähtien. Ehkä olisin silloin ymmärtänyt asioita paremmin. Mutta ah, tehty mikä tehty. Tästä on jatkettava. Mutta, usko minua kun sanon, että toivon sinulle kaikkea parasta jatkossa. Toivon, että kaikki menee hyvin, ja pysyt huipulla vielä toiset neljäkymmentä vuotta. Tarkoitan sitä sydämeni pohjasta.

Elvis: Yritetään.

"Kuulin koko ajan sitä paskaa, että olen läski ja keski-ikäinen."


Lokakuussa, aloittaessan taas uuden kiertueen, oli Elvis onnistunut pudottamaan reilusti painoaan. Myös hänen loppuvuoden konsertit olivat huomattavasti pirteämpiä verrattuna saman vuoden aikaisempien kiertueiden keikkoihin. Tässä saapumassa Arlington Park Hiltoniin Chicagossa, 14. lokakuuta 1976.

Red: Mutta haluaisin nähdä sinut parempi vointisena, et ole ollut terve aikoihin.

Elvis: Oh, kyllä olen.

Red: Et ole.

Elvis: Kylläpäs olen.

Red: No, se on sinun mielipiteesi.

Elvis: Minulla oli juuri kertakaikkisen täydellinen lääkärintarkastus, päästä varpaisiin, kaksi viikkoa sitten.

Red: Ok, siinä tapauksessa on ilo kuulla, että olet terve.

Elvis: Se on yksi niitä asioita, joita vakuutusyhtiö Lloyds of London vaatii tehtäväksi.

Red: No, sitten minun ei tarvitse olla enää sen asian suhteen huolissani.

Elvis: Se vaiva joka minulla oli, se suolitukos, parani itsekseen, luojan kiitos.

Red: Hyvä.

Elvis: Kävin juuri läpi omituisen nestedieetin. Paksusuoli oli laajentunut.

Red: Aivan. Siitä keskusteltiin.

Elvis: Olin nestedieetillä kaksikymmentä päivää, ja sitten selvisi, että se oli toinen virhe (naurua). Paksusuoli oli tyhjänpanttina, joten se lakkasi toimimasta. Ja kuulin koko ajan sitä paskaa, että olen läski ja keski-ikäinen.


Lokakuun kiertueen seitsemäs keikka, South Bend, 20.10.1976. Asuna Colorful Flame Suit.

Red: E-ei, tiesin, että se ei ollut sitä. Tiesin, että et ollut lihava. Söit paljon, mutta et ollut sillä lailla lihava, niin kuin jotkut ovat lihavia. Sen näki, että jotakin muuta oli pielessä. Se oli sitä mitä äsken tarkoitin, et ollut terve. Jokin sisälläsi oli pielessä. Sitä minä yritin… Kun yritin puhua sinulle siitä, niin sinä raivostuit, niin kuin äsken, et suostunut kuuntelemaan. Sitä minä tarkoitin. Sinun sisälläsi oli jotain pielessä. Emme tienneet minkä takia olimme huolissamme, emme tienneet mitä se oli. Sen me kuitenkin tiesimme, että se ei ollut läskiä, se oli jotakin muuta.

Elvis: Luulin, että kerroin teille, että se oli paksusuolenvaiva. Luulin, että joutuisin läpikäymään leikkauksen, jossa siitä otettaisiin pala pois.

Red: Kyllä, olin siellä, ja muistan kun sitä (leikkausta) suunniteltiin. Se mitä olin sanomassa…

Elvis: Mutta se oli vain psyykkistä vaivaa, koska en tiennyt mistä oli kysymys.

Red: On ilo kuulla, että asiat selvisivät. Todellakin.

Elvis: Asiat ovat selvinneet jo aikoja sitten. Se oli vain epäonnistunutta kommunikointia, eikö vain? Meidän kesken on sama juttu, Red, epäonnistunutta kommunikointia.

Red: Niin, minä…

Elvis: Kuten Roy Hamilton laulaa: ”Ymmärrys selvittää kaikki ongelmat” (Understanding Solves All Problems).

Red: Aivan, me emme…

Elvis: Se on hyvä folk-laulu.

Red: Niin on. Meillä ei ollut paljoakaan ymmärrystä jäljellä, enää pitkiin aikoihin.

Elvis: En tiedä oliko siinä niinkään kyseessä vain sinä ja minä, sitä oli vähän joka puolella, tiedäthän negatiivisia viboja.

Red: Aivan. Onhan se voinut olla niinkin. Psyykkiset jutut eivät oikein ole minun heiniäni.

Elvis: Eivät minunkaan, mutta tiedän, että me jatkuvasti lähetimme ja vastaanotimme. Kaiken aikaa.

Red: Aivan. Mehän keskustelimme siitä. Ajatukset. Jos kerran kuvaa pystytään lähettämään ilmateitse, niin miksi ei myös ajatuksia.

Elvis: Minä tunsin negatiivisia asioita, mutta en tarkalleen kyennyt määrittelemään syitä. Joten ylitin kiehumispisteeni, toivon että ymmärtäisit sen. Se oli tilapäistä.

Red: Niin.

"Mitä saa mies, joka voittaa maailman ja kadottaa sielunsa?"


Väsynyt Elvis keikan jälkeen, Linda Thompsonin ja Red Westin seurassa, Cincinnati 21. maaliskuuta 1976.

Elvis: Se oli mitä oli, Red. En halunnut kommunikoida kenenkään kanssa. Tunsin itseni hirveän yksinäiseksi. Kuten tiedät, niin kuin se (numerologinen) numero kahdeksan. Se joka sanoo, että he ovat sydämessään tavattoman yksin. Siksi he tuntevat itsensä hyvin yksinäisiksi, vaikka todellisuudessa se on lämminsydämisyyttä sorrettuja kohtaan. Mutta he peittävät tunteensa ja tekevät mitä heitä miellyttää. Minä olen numero kahdeksikko tyyppiä, ja niin olet myöskin sinä.

Red: Se on totta. Ja yksinäistä on ollut. Olen ollut yksinäinen, voin kertoa. Se on ollut todella pelottavaa.

Elvis: Huomaan sen.

Red: Mutta olen kuitenkin sen verran vanha, että laitan sen elämisen tiliin. Se on vain yksi mutka matkassa. Minun on opittava selviämään, jatkaa elämääni ja tehdä jotain. Mutta mitä voin sanoa. En halua sääliä itseäni. Olen aikuinen mies. Voin tehdä jotain muita juttuja. Kuten sanoit, kommunikointi epäonnistui loppuaikoina. En ehkä ollut tarpeeksi usein paikalla, silloin kun olisit halunnut jutella jonkun kanssa.

Elvis: No, sitäkin, ja ehkä minä olin poissaoleva ja kärsimätön kuuntelija. Mutta se jotenkin otti päähän kun sanoit Charlie'lle, että olen sekaisin, tai jotain.

Red: En nyt oikein saanut selvää, E. Sori.

Elvis: Sanoit, että olin sekaisin.

Red: Aivan.

Elvis: En ole. Minulla on tytär ja elämä. Mitä saa mies, joka voittaa maailman ja kadottaa sielunsa?

Red: Jeah.


Elvis: What Happened? -kirjan ensipainoksen alkusivuilta löytyvä Sonny Westin viesti.

Elvis: Minä olen rakastanut laulamista, aina kaksivuotiaasta asti.

Red: Tiedän sen.

Elvis: Soittelimme täällä kitaraa ja lauleskelimme vanhoja lauluja: Love Is A Many Splendored Thing. Ja minä ja Charlie juttelimme siitä sinun harmoniaosuudestasi. Kaipaamme sitä.

Red: Niin, mitä voin sanoa. Kaipaan sen laulamista itsekin. Mutta näin se homma vaan etenee.

Elvis: Mutta kuulehan, pidä huolta itsestäsi ja perheestäsi, ja jos tarvitset jotakin, olen enemmän kuin onnellinen jos voin auttaa.

Red: Arvostan sitä.

Elvis: Minä tarkoitan sitä. En välitä hemmettiäkään artikkeleista tai julkaisuista tai mistään siitä paskasta mitä olen kuullut. Olen kuullut vain huhuja, pieniä paloja. En tiedä mitään. Olin kiertueella ja en ole oikeastaan keskustellut kenenkään kanssa asiasta. Minulla ei ole mitään tietoa, tiedän vain sen, että sinä ihmisenä, ja Pat – jos vain voin tehdä jotakin, auttaa jotenkin työnsaamisessa, mitä tahansa, kerro minulle. Olen edelleenkin täällä.

Red: Arvostan sitä. Todella. Kerron Pat'ille mitä sinä sanoit, se tekee hänen olonsa paremmaksi, hän oli loukkaantunut. Hän ei voinut ymmärtää sitä. Lapset, erityisesti…

Elvis (keskeyttää): Kaikkia meistä on loukattu. Ihan kuin siinä laulussa Desiderata: ”Kuuntele muita, myös tyhmiä ja tietämättömiä, heilläkin on tarinansa kerrottavana.” Ja sitten Hank Williams kirjoitti: ”Et ole koskaan kävellyt sen miehen kengissä, etkä nähnyt asioita hänen silmillään" (Men with Broken Hearts, suom. huom.)

Red: Aivan, olet oikeassa.


Bestmanina Red Westin ja Elviksen sihteerin Pat Boydin häissä, 1. heinäkuuta 1961.

Elvis: Olen analysoinut sitä kirottua juttua, ja näen sen nyt selvästi. Siksi sanonkin, jos vain voin tehdä jotain, olisin enemmän kuin onnellinen.

Red: Ok, arvostan sitä.

Elvis: Pidä huolta itsestäsi.

Red: Ok, sanon vielä yhden asian, ennen kuin lopetat puhelun. Jos kaikki ovat huolissaan siitä kirjasta, niin kerro heille, että ei kannata olla. Tarkoitan sillä myös sinua. Kirjoitamme hyvää matskua, Elvis. Ihmiset…

Elvis: Huolissani kirjasta? Enpä usko, en omalta osaltani.

Red: Ok. Hyvä. Koska olin pihalla, olin rahaton. Minulle tehtiin tarjous kirjan kirjoittamisesta. Sanoin, että kirjoitan kirjan, jos voin kertoa kaiken ensimmäisestä päivästä lähtien, hyvistä päivistä. He sanoivat okei, ihan miten haluat.

Elvis: No, teet mitä sinun täytyy tehdä.

Red: Oukki doukki.

Elvis: Haluan vain sinun ja Pat'in tietävän, että minä olen yhä täällä.

Red: Ok, arvostan sitä. Ja pidähän huoli itsestäsi.

Elvis: Okei. Sinä myös

Red: Hei hei.

JSN Boot template designed by JoomlaShine.com

The site is not commercial and makes no advertisement for any good nor service.