Johdanto Hannu Ignatius

Ensi vuonna suomalainen Elvis fan club -toiminta täyttää 60 vuotta. Kirjoitin johtamani ja 30 vuotta toimineen The OEPFC of Finlandin The King -jäsenlehteen (numerot 1 - 5/90) viisiosaisen minihistoriikin suomalaisesta Elvis-ihailijakerhotoiminnasta. Kuten historiikin ensimmäisessä osassa mainitsin, tultiin tässäkin asiassa muuta maailmaa jonkin verran perässä. Jenkeissä ensimmäinen, Kay Wheelerin johtama, kerho perustettiin kuumimman Elvis-huuman aikaan keväällä 1956. Englannin ensimmäinen ihailijakerho starttasi vuotta myöhemmin.

Samoin kuin uudisraivaajien - tai näin kotimaisittain ladun aukaisijan - urakka on vaativin ja raskain. Mitään toimintamallia tai kaavaa kun ei valmiiksi ole olemassa. Monessa tapauksessa fan club -toiminnan vetovastuuseen ryhtyminen vaatii oikeanlaista rohkeutta ja heittäytymistä. Näitä ei puuttunut nuorelta Marja Tenhuselta, joka jätti lukio-opiskelunsa kesken ja meni päivätöihin saadakseen alkurahoituksen 1.1.1960 toimintansa aloittaneelle maamme ensimmäiselle Elvis fan clubille.

Marja Tenhunen kertoo Elvis-faniudestaan ja ihailijakerhotoiminnasta Peter von Baghin dokumentissa Fänit (1986).

Maanalaiset Elviksen ihailijat

Teksti ja kuvat Erkki Pälli (Iskelmä 6/1961)

Elvis Presley'n suomalainen ihailijakerho toimii sananmukaisesti maan alla! Tulkaa mukaan pienelle tutustumiskäynnille!

Raitiovaunusta tai bussista astutaan pois »Diana-puiston» kohdalla Erottajankadun, Yrjönkadun ja Roobertinkadun risteyksessä, sitten painutaan Yrjönkadun puolella sijaitsevasta, jännittävän näköisestä pommisuojan suuaukosta maan uumeniin paksun kalliokuoren alle. Askeleet kaikuvat kolkkoina luolan jämeristä seinämistä, vesi noroilee katosta ja lämpötila alenee jyrkästi sitä mukaa mitä pitemmälle tullaan. Alhaalla on pieni huoltoaseman konttori, jonka hoitajalta on kysyttävä neuvoa löytääkseen perille. Vasemmalle pitkin käytävää, viimeistä edellinen ovi vasemmalle ja olemmekin vihdoin perillä – oveen kiinnitetyssä kyltissä sanotaan: »The Elvis Presley Golden Platters of Finland Fan Club».

Elviskerhon toimistoon on oudon todellakin vaikea löytää. Matka maan alle Erottajan mahtavan pommisuojan uumeniin tuntuu seikkailulta. Mutta oven sisäpuolella pikku huoneessa on kodikas tunnelma: suurikokoisia valokuvia ja mainoksia seinillä, paperipinon peittämä kirjoituspöytä ja viihtyisä seurustelunurkkaus värikkäine pöytälamppuineen. 19-vuotiaan Marja Tenhusen johtama Elvis fan-club onkin siitä erikoinen fan-club, että sillä on oma erikoinen toimisto- ja kerhohuoneensa – yllekirjoittanut ei ainakaan tiedä, että millään muulla suomalaisella ihailijakerholla olisi käytettävissään ikiomaa kokoontumishuoneistoa.


Marja Tenhunen selailee muuatta niistä paksuista leikekirjoista, joihin hän on koonnut kertomuksia Elviksestä

»En tiedä mikä nyt tulee eteen, kun tuo Pekkakin aikoo erota perustaakseen Bobby Darin Fan Clubin», Marja sanoo ja huokaisee sydäntä riipaisevasti.

Kaikkihan me tunnemme Marja Tenhusen, Elviskerhon uutteran »prexyn», joka on tehnyt suosikkinsa eteen enemmän töitä kuin mitkään poliittiset valitsijamiehet ja mainosihmiset konsanaan. Hän on taittanut peistä useasti ISKELMÄnkin palstoilla ja tehnyt kaikilla tavoin Elvis Presley'n nimeä maassamme entistään tunnetummaksi. Hän on Elviksen vuoksi jättänyt kesken koulunkäyntinsä ja nyt jopa luopunut työpaikastaankin.

»En yksinkertaisesti jaksanut enää työskennellä päivisin ja hoitaa samalla tätä kerhoa. Olen nykysin niin huonossa kunnossa, kun tuo flunssakin vaivaa alituisesti... Isä kyllä sanoi, että saan lopettaa tämän kerhohomman tai sitten muuttaa pois kotoa, mutta ryhdyn heti taas päivätöihin, kun vain löydän mieleisen paikan. Kunpa saisi sellaisen paikan, jossa saisi kirjoitta...»

Marja onkin jo melkoinen kynäilijä. Elvis fan-clubin jäsenet saavat kerran kuussa tiedotuslehtisen ja sitten on myöskin varsinainen kerholehti, joka ilmestyy kaksikielisenä aina tarpeen vaatiessa – näitä kumpaakin toimittaa Marja Tenhunen. Ihailijakerhon toinen virallinen kieli on englanti, koska kerhoon kuuluu toistasataa ulkolaista jäsentä, jotka asuvat maailman eri puolilla aina Japania ja Uutta Seelantia myöten.

Kaiken kaikkiaan kuuluu tähän kerhoon yli 300 jäsentä. Jäsenmaksu on 300 mk vuodessa, mutta vain osa jäsenistä maksaa tämän säännöllisesti. Rahansa vastineeksi jäsenet saavat edellä mainittujen lehtien lisäksi mm. Elviksen valokuvia ja jäsenkortin. Parhaillaan on suunnitteilla myös sekä kerhosormus että kankainen kerhomerkki, jonka voi kiinnittää esim. puseron rinnukseen. Ja sitten on luonnollisesti myös tämä kerhohuoneisto, josta joudutaan maksamaan vuokraa 7.000 mk kuuussa.

Kerhon budjetin tasapainossa pitäminen ei ole mikään helppo tehtävä. Kaiken vapaa-aikansa ohella Marja Tenhunen on joutunut uhraamaan runsaasti myös omia varojaan fan-clubin hyväksi, mutta mistäpä nuori neito niin paljon rahaa harrastukseensa saisi. Meillä täällä Suomessa kun valtio ei tue laisinkaan tällaista kerhotoimintaa eikä Elviksen levy-yhtiö näytä sekään voivan mainittavammin suuren tähtensä ihailijoita auttaa.

»Joskus jo tekisi todellakin mieli lopettaa koko touhu», Marja toteaa.

»Niin, kyllä Marja tosiaankin saa tehdä työtä kerhon eteen», Pekka, fan-clubin »varapresidentti» toteaa. »Mutta älä sure, kyllä minä sinua autan edelleenkin, vaikka perustankin Bobby Darin Fan Clubin. Elvis on joka tapauksessa aina ensimmäinen...»

Marja Tenhunen perusti kerhonsa viime vuoden alussa kuuluttuaan sitä ennen ruotsinmaalaiseen Elvis fan-clubiin. Hän on tietenkin henkeen ja vereen Elviksen kannattaja, muttei kuitenkaan mikään fanaatikko, mitä todistavat mm. kerhon seinillä nähtävät Paul Ankan, Frankie Avalonin ja monen muun koti- ja ulkomaisen iskelmälaulajan kuvat. Elviskerhon virallisia suojatteja ovat laulajakuninkaan itsensä lisäksi Jerry ja Timo Jämsen. Marja on säännöllisessä kirjeenvaihdossa useiden ulkolaisten Elviksen ihailijoiden kanssa, joista osa on laulajan henkilökohtaisia tuttuja ja ystäviä. Marja Tenhusen kalleimpiin aarteisiin kuuluvat mm. kaksi Elviksen omakätistä nimikirjoitusta, joukottain valokuvia ja pari leikkelekirjaa täynnä tarinoita tästä suositusta laulajasta.


Neiti "Prexy" jaksaa vielä hymyillä, vaikka ihailijakerhon hoitaminen onkin käynyt raskaaksi tehtäväksi

Kysyimme Marjalta mikäli hän menisi Elviksen kanssa naimisiin, jos tämä kosisi häntä.

»En oikein usko että menisin», tummakutrinen neiti »presidentti» sanoo. »Minulle Elvis on ennen muuta eräänlainen käsite. Joskus nuorempana pidin häntä suorastaan eräänlaisena yli-ihmisenä, mutta vieläkin Elvis on vain persoona ilman mitään tuonlaatuista ihailua. Joskus miltei luulisin pettyväni, jos saisin tavata hänet oikein henkilökohtaisesti... En olisi yhtään mustasukkainen, vaikka Elvis menisi naimisiin. Luulen, että tulen aina pitämään hänestä, vaikka tuo tapa, millä häntä ihailen saattaakin muuttua aikojen kuluessa. Amerikkalaisessa Elvis fan-clubeissa on useita vanhempia jäseniä, jotka pitävät Elviksestä yhtälailla kuin me nuoremmat...»

Marja ei ehdi liiemmin seurustella muiden nuorten kuin eräiden kerhonsa jäsenten kanssa, hän ei käy tanssimassa eikä juuri elokuvissakaan. Mikäli hänellä olisi enemmän aikaa hän mielellään piirtäisi ja ompelisi. Poikaystävä Marjalla silti on. Tämä nuorukainen asuu kuitenkin Ruotsissa, joten he eivät näe toisiaan kovin usein, mutta kirjoittelevat joka tapauksessa.

»Se poika on ihan Elviksen näköinen», Pekka sanoo ja saa Marjan punastumaan...

Tällainen siis on The Elvis Presley Golden Platters of Finland Fan Club ja sen tarmokas »presidentti» Marja Tenhunen. Ihailijakerhon hoitaminen on vaatinut paljon tältä 19-vuotiaalta neitoselta, jolla ei tällä hetkellä ole kuin yksi päämäärä – työskennellä Elviksen hyväksi.

JSN Boot template designed by JoomlaShine.com

The site is not commercial and makes no advertisement for any good nor service.