KuningasMesta on nyt myös Spotifyssa. Tarkoituksena on aina silloin tällöin putkauttaa eetteriin erilaisia sortimentteja Elviksen laajasta tuotannosta. Ja ehkä myös jotain muutakin aihetta sivuten. Vain mielikuvitus on rajana. Laajempi julkaisujen taustoitus (klikkaa Taustoja-palkkia) löytyy tältä sivulta. Ja Spotifysta kanava löytyy hakusanalla "kuningasmesta". Pistä seurantaan!

  • Elvis Ask Me +

  • Taustoja +

    Spotify-sarjassamme Tällaiselta se olisi saattanut kuulostaa, julkaisee KuningasMesta koosteen 1960-luvun alkupuolen kahdesta sessiosta.

    26.–28. toukokuuta 1963 ja vielä 12. tammikuuta 1964 (kappaleet Memphis Tennessee, Ask Me ja It Hurts Me) järjestettiin Nashvillen Studion B:ssä levytykset, joista selkeästi oli suunnitelmissa julkaista studioalbumi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan sessioissa äänitetty materiaali kylvettiin leffasoundtrackien täytebiiseiksi, tai niin kuin niitä silloin kohteliaasti kutsuttiin: bonuslauluiksi.

    Syyksi annettiin se, että studioalbumijulkaisut olisivat syöneet elokuva-albumien myyntiä. Kyseinen business-strategia on ollut niskavillat pystyynnostattava. Etenkin, kun vielä tuolloin Elviksen levyt olivat säännöllisiä listamenestyksiä, oli sitten kyseessä leffa- tai muu materiaali.

    Levy-yhtiö ja manageritaso olivat kuitenkin lyöneet viisaat päänsä yhteen ja päättäneet tehdä tällaisen ratkaisun. Eikä siitä valitettavasti edes viisastuttu, koska muutama vuosi myöhemmin päädyttiin aivan vastaavanlaiseen menettelyyn (kts. Elvis Guitar Man).

    Kappaleita siroteltiin sellaisten "klassikkolevyjen" kylkiäisiksi kuten Fun In Acapulco (1963), Kissin' Cousins (1964) ja Double Trouble (1967). Lisäksi muutama sessioiden tuotos julkaistiin sekalaisilla kokoelmilla, kuten Elvis for Everyone (1965) ja Elvis' Gold Records Volume 4 (1968).

    Julkaisematta jäänyt albumi olisi ollut tasaisen laadukas kokonaisuus, joka olisi hyvin ilmentänyt sen aikaista Presley-tuotantoa ja -soundia. Tällaiselta se olisi saattanut kuulostaa.

  • 1
  • Elvis Country +

  • Taustoja +

    Kun Elvis saapui Nashvillen Studio B:lle kesäkuussa 1970, ei hän ollut levyttänyt siellä kahteen ja puoleen vuoteen. Kaikki oli polkenut paikallaan. Ilmapiiri ei ollut enää luova. Joten entinen 1960-luvun Nashvillen bändi hylättiin, ja tuottaja Felton Jarvis kokosi kasaan kaupungin kuuminta hottia olevat nuoret muusikot. Näin oli ilmapiiri nerokkaasti käännetty ummehtuneesta inspiroituneeksi.

    Elvis sai taustalleen arvoisensa rytmiryhmän: James Burton (kitara), Chip Young (kitara), David Briggs (piano), Charlie McCoy (urut ja huuliharppu), Jerry Carrigan (rummut) ja Norbert Putnam (basso). Jos edellisellä levytyskerralla American Sound Studiolla, tammi-helmikuussa 1969, soi musiikissa Memphisin soul, niin nyt yleissoundi pohjautui country-vaikutteisiin.

    Talkoitten anti oli monenkirjava kuin räsymatto. Neljän päivän aikana musisoitiin vaivattoman oloisesti läpi populaarimusiikin eri teemat valssista rokkiin, kantrin ja popahtavan iskelmän kautta mahtiballadeihin. Tekeminen ei ollut liian harkittua eikä hiottua. Nyt ei jääty pitkään hieromaan yhtä kappaletta, vaan seuraavaan siirryttiin suhteellisen rivakasti. Elvis saattoi yhtäkkiä ottaa jostakin muusikon veivaamasta nuotin pätkästä kiinni, ja aloittaa jamit sen parissa. Tunnelma oli spontaani, rento ja rosoinen. Kaikki toimi kuin Strömsössä.

    Maratonsessioissa levytettiin kaikkiaan 34 kappaletta, ja materiaalia riitti yhteensä kolmelle LP- ja kuudelle single-levylle. Ensimmäinen sessioista julkaistu levy kantoi nimeä Elvis Country, jota pidetään Elviksen vahvimpana 1970-luvun albumikokonaisuutena. Se jäi myös Elviksen ainoaksi teema-albumiksi, jos gospel- ja joulualbumeja ei oteta lukuun.

    Elvis Country -albumista pyrittiin selvästi luomaan totutusta poikkeavaa formaattia, niin ulkoasultaan kuin sisällöltäänkin. Kansikuva ei ollut perinteinen Elvis-poseeraus, vaan siinä nähtiin Gladysin ja Vernonin kolmevuotias pienokainen, hattu somasti kallellaan ja maapähkinä vasemmassa poskessa pullottaen.

    Myös levyn musiikkiraitojen välissä kuultiin jotain erikoista. Perinteisen tauon sijaan, oli raitojen väli täytetty kappaleella I Was Born About Ten Thousand Years Ago. Näin pyrittiin luomaan illuusio päättymättömästä soinnista, joka ei anna kuuntelijalle hetkeksikään aikaa herpaantua. Ratkaisu on ollut Elvis-levyllä persoonallinen, mutta se ei ole miellyttänyt kaikkia faneja. Levy-yhtiö RCA:lle on kuitenkin annettava pisteet siitä, että näinkin "radikaaleihin" ratkaisuihin Elvis-levyn kohdalla oltiin uskallettu lähteä. Mutta siihen se sitten jäikin. Jatkossa Elvis-julkaisut noudattivat tutun turvallista kaavaa. Valitettavasti. Elvis Country kuitenkin menestyi varsin hyvin, myyden kultaa, ja nousten Yhdysvalloissa korkeimmillaan listasijalle 12. Briteissä levy saavutti sijan 9. 

    KuningasMesta on nyt koostanut albumin uudelleen, ilman ”häiritsevää” välisoittoa. Yllättäen albumi kuulostaa raikkaammalta, ja jotkut biisit saavat ratkaisusta selvää etua. Kuten esimerkiksi Whole Lot-ta Shakin' Goin' On, jossa tymäkkä viidakkorumpuintro pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun toinen kappale ei sulaudu sen päälle. Samoin käy myös kappaleelle The Fool, jonka suokitaran räime lähtee kuin kissakala rannasta. Nyt sitä ei häiritse mikään.

    Harmittavasti biiseistä I Washed My Hands In Muddy Water ja Faded Love ei ole julkaistu alkuperäisiä ”puhtaita” mastereita, vaan saatavilla on ainoastaan pidemmät editoimattomat master-versiot, joista vielä jälkimmäisessä – alkuperäisestä poiketen – löytyy puhaltimilla varustettu versio. Myös Tomorrow Never Comes'in alussa kuullaan Elviksen pelleilyä Roy Orbisonin kappaleesta Running Scared. Nämä kaikki tietenkin rikkovat originaalin albumin tunnelmaa, mutta eivät sitä kuitenkaan ratkaisevasti häiritse. Tältä se olisi kuulostanut.

  • 1
  • Elvis Stax +

  • Taustoja +

    Spotify-sarjassamme Tältä se olisi voinut kuulostaa, julkaisee KuningasMesta koosteen Elviksen parhaista Stax-levytyksistä, entisaikaisen albumillisen verran.

    Heinä- ja joulukuussa 1973 pidettiin äänityssessiot legendaarisella Stax-studiolla Memphisissä. Studio oli tunnettu soul- ja funk-pohjaisista levytyksistään. Elvis tapansa mukaan saapui paikalle takki auki ja levytti mitä sylki suuhun toi. Because he can.

    Yhteensä sessiot tuottivat 27 biisiä musiikkia laidasta laitaan, myös studiolle tyypillistä funkahtavaa saundia. Levytykset eivät olleet tasalaatuisia. Heinäkuun sessioissa Elvis oli väsynyt ja vähemmän inspiroitunut. Hän keskeyttikin sessiot yhdeksän levytetyn kappaleen jälkeen. Joulukuussa meininki oli parempi, ja sitä oli myös levytysten lopputulos.

    Sen sijaan, että levy-yhtiö RCA olisi julkaissut sessioista yhden vahvan albumin, se pilkkoi materiaalin kolmelle eri levylle: Raised On Rock (1973), Good Times (1974) ja Promised Land (1975), pakkasi ne tapansa mukaan halpajulkaisun näköisiin kansiin, jossa jokaisessa oli Elvis kuvattuna konsertissa. Tapa, jota noudatettiin läpi 1970-luvun lähes jokaisessa Elvis-julkaisussa. Levyt menestyivät kehnosti ja painuivat unohduksiin. Toisin olisi saattanut olla, jos laatu olisi korvannut määrän. Tältä se olisi voinut kuulostaa.

  • 1
  • Elvis Guitar Man +

  • Taustoja +

    Spotify-sarjassamme Tällaiselta se olisi saattanut kuulostaa, julkaisee KuningasMesta koosteen 1960-luvun loppupuolen kahdesta sessiosta.

    10.–12. syyskuuta 1967 ja vielä 15.–17. tammikuuta 1968 (kappaleet Too Much Monkey Business ja U.S. Male) järjestettiin Nashvillen Studio B:ssä levytyssessiot, joista olisi voitu julkaista albumi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kappaleet ripoteltiin samaan tapaan bonuslauluiksi leffasoundtrackeille, kuin muutama vuosi aikaisemminkin (kts. Elvis Ask Me).

    Nyt biisit eksyivät sellaisille "klassikkoteoksille", kuten Clambake (1967), Speedway (1968) ja Singer Presents Elvis Singing Flaming Star And Others (1968). Sekä parille sinkulle.

    Teko oli vailla järkeä. Tuolloin ei enää leffalevytkään myyneet kummoisesti (Clambake listasijalla 40 ja Speedway sijalla 82). Elviksen uutta tulemista enteilevät levytykset olisi ehdottomasti pitänyt julkaista pitkäsoitolla, sen sijaan, että ne hukutettiin elokuvasoundtrackien kumisevaan tyhjyyteen.

    Kyseisiin sessioihin jopa roudattiin kirjaimellisesti suolta, swamp-rockin pioneeri, laulaja-lauluntekijä-kitaristilegenda Jerry Reed, koska Elvis halusi kappaleeseen Guitar Man samanlaisen saundin, kuin Reedin alkuperäislevytyksellä. Ja sehän onnistui vain noutamalla mies studioon rämeeltä, kesken kalastuskauden. Reed soitti myös kappaleessa Too Much Monkey Business ja hänen toisessa omassa biisissään U.S. Male.

    Äänitetty materiaali oli rouheaa ja aivan eri maailmasta kuin elokuviin tehdyt pakkopullat. Nyt Elvis taas levytti sitä mitä halusi, ja minkä parissa hän tunsi olevansa enemmän kotonaan. Jälki oli sen mukaista. Julkaisematta jäänyt albumi olisi toiminut erinomaisena ensimmäisenä aaltona Elviksen tulevalle comebackille, mutta sitä ei nähnyt niin artisti, kuin levy-yhtiökään.

    Elviksen selkärangattomuus omien levyjulkaisujensa suhteen on ollut piinallisen välinpitämätöntä. Elvis ei kokenut olevansa sen sortin taiteilija, joka on enää niistä tilivelvollinen. Hän vain tuli studioon, äänitti laulunsa ja sen jälkeen vastuu siirtyi muualle.

    Näin jäi julkaisematta jälleen yksi hieno albumikokonaisuus. Mutta tällaiselta se olisi saattanut kuulostaa.

    P.S. Valitettavasti Spotifysta ei löytynyt Hi-Heel Sneakersin alkuperäistä masteria, vaan ainoastaan editoimaton master-versio. Ei ole huono sekään. Kappaleen alussa kuullaan Elviksen pelleilyä Bobbie Gentryn biisistä Ode to Billie Joe.

  • 1
  • Elvis Folk +

  • Taustoja +

    Spotify-sarjassamme Tällaiselta se olisi saattanut kuulostaa, julkaisee KuningasMesta fiktiivisen, julkaisematta jääneen albumin Elvis Folk.

    Jos Elviksen gospel- eikä joululevyjä oteta lukuun, jäi hänen ainoaksi teema-albumiksi vuonna 1971 julkaistu Elvis Country, joka nimensä mukaisesti sisälsi elvismäisesti tulkittuja kantristandardeja sekä genren uudempaa tuotantoa.

    Emme tiedä varmaksi suunniteltiinko hyvin menestyneelle kantrialbumille jatko-osaa folk-teemalla, mutta koska toukokuun 1971 maratonsessioissa, ja vielä kesäkuussa, Elvis levytti gospel-, joulu- ja pop-laulujen lisäksi myös muutamia folk-vaikutteisia biisejä, on siitä vuosien varrella faniyhteisöissä noussut vahva epäily.

    Elvis oli inspiroitunut ajan folk-musiikkibuumista ja hommasi levytyssessiohin jopa The Nashville Edition -folk-lauluryhmän taustalleen. Hän oli kuunnellut paljon Peter, Paul & Maryn, Bob Dylanin, Odettan, ynnä muiden artistien tuotantoa ja halusi myös levyttää folkkia omalla tyylillään.

    Valitettavasti kuitenkin, johtuen levy-yhtiön näköalattomuudesta ja artistin itsensä haluttomuudesta puuttua albumikokonaisuuksiensa sisältöön, ripoteltiin kappaleet kahdelle linjattomalle koosteelle Elvis Now (1972) ja Elvis (1973) sekä parille singlelle. 

  • 1
JSN Boot template designed by JoomlaShine.com

The site is not commercial and makes no advertisement for any good nor service.